Valoisuustasot

Valoisuustasot kuvaavat tilan tai kohteen valaistuksen kirkkauden tasoa. Ne ilmenevät pääasiassa illuminanssina, joka mittaa valon määrää osuvalla pinnalla. Illuminanssi mitataan luksina (lx), ja 1 lux vastaa valon fluxin jakautumista yhden neliömetrin pinnalle. Valoisuustasot vaikuttavat siihen, miten ympäristö koetaan ja miten näkökyky toimii erilaisissa tehtävissä, riippumatta ainoastaan valon kokonaismäärästä vaan myös valonlaadusta ja kontrastista.

Typilliset valoisuustasot ja esimerkit niiden arvoista vaihtelevat huomattavasti. Täysin pimeä tila on alle noin 0,01 lx, kuutamon valo on noin 0,1–1 lx, ja civil twilightin alueella 10–100 lx. Toimistotiloissa yleinen suositeltu valaistus on noin 300–500 lx, ja työtiloissa voidaan käyttää 500–1000 lx tai enemmän tehtävien mukaan. Ulkona päivänvalossa varjossa valoisuus liikkuu noin 1 000–2 000 lx, kun suorassa auringonpaisteessa arvo nousee joskus 25 000–100 000 lx.

Mittaaminen ja mittausolosuhteet. Valoisuustasoa mitataan ensisijaisesti lux-aggregaatilla, jossa mittaus suoritetaan tasaisesti valaistulla pinnalla ja optimaaliset mittausolosuhteet huomioiden. Mittaustulokset voivat vaihdella valonlähteen, värilämpötilan sekä sensorin spektrisen herkkyyden mukaan. Lumen- ja luminanssianalyysit sekä standardit antavat ohjeita mittauskohdan valinnasta, suositelluista mittauspisteistä ja kalibroinnista.

Sovellukset ja merkitys. Valoisuustasojen tunteminen on keskeistä rakennus- ja tilasuunnittelussa, energianhallinnassa sekä näkökyvyn ja hyvinvoinnin optimoimisessa. Tehokas valaistus vaikuttaa sekä käyttäjien suorituskykyyn että energiankulutukseen, ja valaistus suunnitellaan usein yhdistämään toiminnallisuus, visuaalinen mukavuus ja esteettiset tavoitteet.