Valikoitumisvaikutus

Valikoitumisvaikutus on evoluution ja ekologian keskeinen käsite, joka kuvaa sitä, miten perinnöllisesti periytyvissä ominaisuuksissa ilmenevä vaihtelu johtaa erilaiseen menestymiseen ympäristössä. Tämä menestymisen ero, eli kelpoisuus, saa yksilöt lisäämään tai vähentämään jälkeläisensä määrää, ja ajan myötä alleelien sekä fenotyyppien suhteelliset osuudet muuttuvat.

Valikoitumisvaikutus toteutuu, kun yksilöiden kelpoisuudet eroavat. Luonnollinen valinta suosii ominaisuuksia, jotka parantavat selviytymistä ja lisääntymistä. Tästä seuraa, että suuntautuva valinta (directional selection) favoroi yhtä äärimmäistä fenotyyppiä, stabiloiva valinta (stabilizing selection) vähentää variaatiota, ja disruptiivinen valinta (disruptive selection) puolestaan suosii äärimmäisiä fenotyyppejä.

Laajemmin valikoitumisvaikutus muokkaa yhteisöjä sekä ympäristötekijöiden suodattamisen että biotisten vuorovaikutusten kautta. Ympäristötekijät toimivat suodattimina, jotka suosivat tietynlaisia piirteitä, kun taas saalistus, kilpailu ja mutualismi vaikuttavat lajien koostumukseen ja toiminnallisiin ominaisuuksiin.

Mittaaminen ja tutkimusvalinnat perustuvat kelpoisuuserojen arviointiin, alleelien ja fenotyyppien esiintymien muutosten seuraamiseen sekä populaatiogenetiikan malleihin, kuten valinnan koefisientteihin. Valikoitumisvaikutus on keskeinen mekanismi, jonka kautta populaatiot sopeutuvat ympäristöönsä ja biodiversiteetti sekä ekosysteemipalvelut voivat muuttua.