Vaatimusperusteisuus

Vaatimusperusteisuus on oikeudellinen käsite, joka tarkoittaa sitä, että jokaisen vaatimuksen on oltava perusteltu sekä tosiseikoiltaan että oikeudellisesti. Käsite korostaa, että vaatimus saa syntyä vain, kun sille on selkeä peruste: mitä tapahtui, millä oikeudellisella säännöksellä tai periaatteella vaatimusta puolustetaan ja mitä hyvitys tai toimenpide vaaditaan.

Siviili- ja hallinto-oikeudessa vaatimuksen esityksessä korostuvat kaksi ulottuvuutta. Ensinnäkin on esitettävä selvät tosiseikat, joihin vaatimus nojautuu. Toiseksi on osoitettava asianmukainen oikeudellinen peruste: esimerkiksi sopimuslauseke, lain säännös, vahingonkorvausoikeudellinen tai rikosoikeudellinen seikka, jonka nojalla vaatimus esitetään. Tämän perusteiden puuttuminen tai riittämättömyys voi johtaa vaatimuksen hylkäämiseen tai riita-asian käsittelyn keskeyttämiseen.

Periaate näkyy käytännössä siten, että kantaja kertoo selvästi, mitä hänen vaatimuksensa koskee (esim. sopimusrikkomus, sopimusehtojen tulkinta, korvausvaatimus tai muu oikeudellinen seuraamus) ja mitkä ovat ne tosiseikat sekä oikeudelliset säännöt, joilla vaatimusta puolustetaan. Vaatimusperusteisuus auttaa sekä oikeudenkäynnin osapuolia että tuomioistuimia määrittelemään riidassa ratkaistavat kysymykset ja varmistaa, että oikeudellinen ratkaisu perustuu esitettyihin vaatimuksiin.

Merkitys: periaate edistää selkeyttä, oikeudellista tarkkuutta ja menettelyn tehokkuutta, sekä auttaa välttämään perusteettomia vaatimuksia. Se myös tukee oikeudenkäynnissä etukäteen määriteltyjä prosesseja ja puoltaa oikeudenmukaista ratkaisemista.