Uusintatiivistystä

Uusintatiivistystä on käsite, jota käytetään kuvaamaan ilmiötä, jossa aiemmin esillä ollut narratiivi, termi tai käytäntö otetaan uudelleen käyttöön nykyisessä keskustelussa. Tavoitteena voi olla vanhan asian uudelleen aktivointi, sen relevanssin vahvistaminen tai uuden kontekstin luominen. Käsite on suhteellisen uusi ja esiintyy pääasiassa diskurssitutkimuksen yhteydessä; sen tarkka määritelmä ja raja voivat vaihdella kontekstin mukaan.

Käytännössä ilmiö ilmenee siten, että vanhoja käsitteitä annetaan uudelle viitekehykselle: niille tuotetaan uusia esimerkkejä, ne esiintyvät uudella puhuttelulla tai ne asetetaan päivitettyyn kehykseen, jolloin ne näyttäytyvät uudessa muodossa.

Käyttöalueet ovat moninaiset: politiikassa, mediassa, julkisessa viestinnässä sekä markkinoinnissa. Esimerkkeinä voivat olla kampanjoinnin sloganin uudelleensovittaminen tai vanhan politiikkalinjan intonaation päivittäminen nykytilanteen mukaan.

Tutkimuksessa uusintatiivistystä voidaan tarkastella esimerkiksi diskurssianalyysin, sisällönanalyysin tai kehyksen analyysin keinoin. Keskeisiä kysymyksiä ovat, millaisia kontekstimuutoksia tehdään ja millainen vaikutus uusintavilla käsitteillä on yleisön käsityksiin.

Kritiikkiä kohtaavat epäselvyys ja epäyhtenäisyys: on mahdollista, että termi määrittelee käytännön, joka on jo entuudestaan tiedossa, tai että se hämärtää eron alkuperäisen ja nykyisen välille. Tämän vuoksi on tärkeää selkeä kontekstointi ja lähdeviitteet.

Käsitteeseen liittyvät yhteydet ovat rekontekstualisointi ja kehyksen analyysi, jotka tarjoavat samankaltaisia näkökulmia vanhan sisällön uudelleenvirittämiselle.