Uudelleenrahoitusriskiä

Uudelleenrahoitusriski on rahoitusriski, jossa velan tai lainasopimuksen erääntyessä ei ole varmaa mahdollisuutta tai edellytyksiä tehdä uutta rahoitusta samoilla ehdoilla. Riski voi ilmetä joko siten, että uudelleenrahoitus on kokonaan mahdotonta, tai että sen kustannukset nousevat huomattavasti, mikä voi heikentää lainanottajan taloudellista asemaa. Riski koskee sekä yrityksiä, julkisyhteisöjä että rahoituslaitoksia, ja se liittyy usein velkojen erääntymisrakenteeseen sekä rahoitusmarkkinoiden tilaan.

Uudelleenrahoitusriskiä syntyy, kun velkoja erääntyy lähiaikoina ja rahoitusmarkkinoiden toiminta on epävarmaa tai ainoat käytettävissä olevat rahoituslähteet ovat kalliita. Keskeisiä tekijöitä ovat velkojen erääntymisprofiili (velkojen maturiteettijakauma), rahoituslähteiden monipuolisuus, luottamusmarkkinoiden likviditeetti sekä yleinen rahoituskustannusten taso. Myös talous- ja luottoriskien muuttuminen sekä sektorikohtaiset sääntelyvaatimukset voivat vaikuttaa uudelleenrahoituksen mahdollisuuksiin.

Mittaaminen ja hallinta perustuvat velka-/rahoitusprofiilin analysointiin, kuten erääntyvien velkojen aikajanaan ja maturiteettitasausprofiiliin sekä rahoituslaskelmiin johtaviin kassavirtoihin. Tärkeimpiä indikaattoreita ovat erääntyvien velkojen osuus kokonaisvelasta, luotonhankinnan kustannukset ja kassavarojen riittävyys.

Hallintakeinot sisältävät rahoituslähteiden monipuolistamisen (sekä perinteiset että markkinarahoitukseen liittyvät välineet), velkojen pidentämisen ja maturiteettien hallitun käyttöön ottamisen, likviditeettivarantojen ylläpitämisen sekä varautumisen stressitilanteisiin. Myös viestintä asiakkaiden ja sijoittajien kanssa sekä tarvittaessa luottoluokitusten huomiointi ovat olennaisia.

Esimerkkejä uudelleenrahoitusriskistä esiintyvät erityisesti yritysten ja valtioiden velkataakassa hyvinkin korkean erääntymispiikin aikaan sekä tilanteissa, joissa markkinat ovat jähmettyneitä tai luottamus heikkenee nopeasti. Regulaation ja riskien hallinnan kontekstissa uudelleenrahoitusriskiä seurataan osana kokonaisvarainhoitoa ja pankkien tai julkisyhteisöjen likviditeettikuria.

---