Uskontunnustukset

Uskontunnustukset ovat kristillisissä yhteisöissä käytettyjä virallisia lausumia, joissa kiteytetään yhteinen usko. Ne tiivistävät kristillisen opin keskeiset kohdat ja toimivat opillisen ohjenuoran sekä liturgian, kasteen ja katekismuksen valmistelun perustana. Uskontunnustusten tarkoituksena on ilmentää ja ylläpitää yhteisön identiteetti sekä tarjota selvä ero muun uskonnon ja harhojen kanssa.

Historiaan liittyen uskontunnustukset juontavat varhaiskirkosta, jolloin ne muotoutuivat vastapainoksi harhaoppeihin ja opillisiin erimielisyyksiin. Ne ovat kehittyneet ajan kuluessa ja usein liitetty liturgisiin käytäntöihin, kuten kastetilaisuuksiin ja rippikoulun opetusjaksoihin. Uskontunnustukset ovat siten sekä opetuksellisia että yhteisöllisiä toimintoja, jotka vahvistavat kiinteän uskon käsityksen seurakunnassa.

Esimerkkejä tunnetuista uskontunnustuksista ovat Apostolien uskontunnustus, Nikaialainen uskontunnustus sekä Athanasiuksen uskontunnustus. Monissa kirkkokunnissa uskontunnustuksiin viitataan myös konfessionaalisten kirjojen kautta. Erityisesti luterilaisessa perinteessä Book of Concordiin kuuluu joukko tunnustuksia, kuten Augsburgin tunnustus sekä siihen liittyviä vastineita ja artikkeleita, joita käytetään opillisen perustein ohjaamaan kirkon opetusta.

Käyttö on yleisintä liturgiassa, kastetilaisuuksissa ja katekismuksessa, mutta ne toimivat myös ekumeniassa ja teologisessa keskustelussa opillisen yhteisymmärryksen pohjana. Nykyisin uskontunnustusten merkitys vaihtelee kirkkokunnittain: ne voivat toimia vakaana opillisena perustana tai painottaa enemmän historiallisia ja kulttuurisia identiteettejä. Silti ne usein säilyttävät roolinsa keskeisinä ilmaisuina yhteisestä uskostä.