Unilateraalitoleranssin

Unilateraalitoleranssin on käsite, jota käytetään erityisesti kansainvälisissä suhteissa sekä politiikassa. Se kuvaa yksipuolista sietämistä tai hyväksyntää toisen toiminnalle ilman, että kyseinen osapuoli saa vastavuoroisia myönnytyksiä tai sitoumuksia.

Termi viittaa tilanteisiin, joissa yksi osapuoli antaa tilaa toisen politiikan tai käytännön kehitykselle, eikä aseta vastineisiin perustuvia ehtoja. Tällainen sietäminen voi ilmetä esimerkiksi taloudellisten toimenpiteiden, turvallisuuskäytäntöjen tai oikeudellisten ratkaisujen osalta, kun toinen osapuoli ei vaadi tai tarjoa vastaavia myönnytyksiä.

Unilateraalitoleranssia voidaan tarkastella sekä käytännön että normatiivisesta näkökulmasta. Se eroaa selvästi vastavuoroisesta lähestymistavasta, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat toisiinsa. Yhtäältä toleranssi voi tarjota tilapäisen vakauttamisreaktion kriittisessä tilanteessa ja estää äkillisiä konfliktin kärjistymiä; toisaalta se voi heikentää neuvotteluasemaa ja heikentää oikeudellista tasavertaisuutta sekä luottamusta.

Kritiikkiä kohdistuu erityisesti siihen, että yksipuolinen sietäminen voi antaa yhdelle osapuolelle liikaa liikkumavaraa ilman vastaavaa vastuullisuutta, jolloin riippuvuudet ja epäedulliset kehityskäyrät voivat pidentyä. Tutkijat ja politiikan tekijät pohtivatkin, missä määrin unilateraalitoleranssi palvelee pitkäjänteistä rauhaa ja oikeudenmukaisuutta vai pysyvästi luo epätasa-arvoa neuvottelupöydässä.

Lisäksi käsite liittyy siihen, miten kansainvälisiä normeja ja sopimuksia tulkitaan käytännössä. Erilaiset tilannekohtaiset tekijät vaikuttavat siihen, missä määrin yksipuolinen sietäminen on hyväksyttävä keino kriisien hallinnassa vai onko se ennemminkin ongelmallinen toimintamalli.