Ultraäänitilavuusmittarit

Ultraäänitilavuusmittarit, suomeksi myös ultraäänivirtausmittarit tai yksinkertaisesti "ultraäänimittarit", ovat laitteita, jotka mittaavat nesteen tai kaasun virtausta tilavuusyksikköinä aikayksikössä. Ne hyödyntävät ultraääniaaltoja, eli ihmiskorvan kuuloaluetta korkeampitaajuisia ääniaaltoja, mittausperiaatteenaan.

Yleisimmät ultraäänitilavuusmittarien toimintaperiaatteet perustuvat joko aikaeroon tai Doppler-ilmiöön. Aikaeroperiaatteessa mittari lähettää ultraäänipulssin virtaussuuntaan ja vastavirtaan. Virtaava aine vaikuttaa pulssien etenemisnopeuteen, ja näiden kahden pulssin kulkuaikojen eroa käyttämällä voidaan laskea virtausnopeus ja siten tilavuusvirtaus. Doppler-periaatteessa mittari lähettää ultraäänisignaalin, joka heijastuu virtaavassa aineessa olevista partikkeleista tai kuplista. Liikkuvista kohteista heijastunut signaali kokee taajuusmuutoksen (Doppler-siirtymän), jonka suuruus on suoraan verrannollinen virtausnopeuteen.

Ultraäänitilavuusmittareita käytetään laajasti teollisuudessa ja rakennuksissa monenlaisten nesteiden ja kaasujen, kuten veden, öljyn, kemikaalien ja maakaasun, mittaamiseen. Niiden etuja ovat kyky mitata ilman mekaanista kosketusta virtaavaan aineeseen, mikä vähentää painehäviöitä ja mahdollistaa mittaamisen aggressiivisissa tai likaantuvissa aineissa. Ne ovat myös usein helppoja asentaa ja huoltaa, sillä ne voidaan kiinnittää putken ulkopuolelle ilman putken katkaisua. Mittaustarkkuus voi kuitenkin vaihdella riippuen aineen ominaisuuksista, kuten viskositeetista ja partikkelipitoisuudesta, sekä asennusolosuhteista.