Ultraääniskannaus

Ultraääniskannaus, joka tunnetaan myös nimellä kaikukuvaus tai sonografia, on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka käyttää korkeataajuisia ääniaaltoja kehon sisäisten rakenteiden kuvien luomiseksi. Tämä ei-invasiivinen tekniikka on laajalti käytössä diagnostiikassa sen turvallisuuden, kohtuullisten kustannusten ja saatavuuden vuoksi.

Toimintaperiaatteena on, että ultraäänilaite lähettää ääniaaltoja kehoon anturin avulla. Nämä ääniaallot kulkevat kudosten läpi ja heijastuvat takaisin kehon sisäisistä rakenteista, kuten elimistä, lihaksista ja verisuonista. Anturi vastaanottaa nämä heijastuneet ääniaallot ja muuntaa ne sähköisiksi signaaleiksi, jotka tietokone käsittelee reaaliaikaiseksi kuvaksi. Eri kudokset heijastavat ääntä eri tavoin, mikä mahdollistaa niiden erottamisen toisistaan kuvassa.

Ultraääniskannausta käytetään monissa eri sovelluksissa. Se on erityisen hyödyllinen raskauden seurannassa sikiön kasvun ja kehityksen tarkkailussa sekä mahdollisten poikkeamien havaitsemisessa. Lisäksi sitä käytetään vatsan elinten, kuten maksan, munuaisten ja sappirakon, tutkimiseen, sydämen toiminnan arviointiin (ekkokardiografia) ja verisuonten virtauksen mittaamiseen (Doppler-ultraääni). Myös tuki- ja liikuntaelinten, kuten lihasten ja nivelten, sekä kilpirauhasen ja rintojen kuvantaminen onnistuu ultraäänellä.

Menetelmä on turvallinen, sillä se ei käytä ionisoivaa säteilyä, toisin kuin röntgenkuvaus tai tietokonetomografia. Ultraäänitutkimukseen ei yleensä liity merkittäviä riskejä tai sivuvaikutuksia, ja se voidaan toistaa tarpeen mukaan.