Ultraäänitutkimukseen

Ultraäänitutkimus, eli sonografia, on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka hyödyntää korkeataajuisia ääniaaltoja kehon sisäisten rakenteiden kuvantamiseen. Tutkimuksessa käytetään kaikuja, jotka syntyvät, kun ääniaallot heijastuvat takaisin kudoksista. Nämä kaikupulssit muunnetaan digitaalisiksi signaaleiksi, jotka muodostavat reaaliaikaisen kuvan tutkittavasta alueesta.

Ultraäänilaitteisto koostuu yleensä anturista (transducer) ja näyttöyksiköstä. Anturi lähettää ja vastaanottaa ääniaaltoja, ja sen asettaminen iholle ja liukastegeelin käyttö auttavat äänen johtamisessa ja kuvantamisen laadun parantamisessa. Lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen liikuttaa anturia potilaan ihoa vasten tutkittavalla alueella.

Menetelmää käytetään laajasti monien eri lääketieteellisten tilanteiden diagnosoinnissa ja seurannassa. Sitä hyödynnetään muun muassa raskauden seurannassa sikiön kasvun ja kehityksen arvioimiseksi, vatsan elinten, kuten maksan, sapen, haiman, munuaisten ja pernan, tutkimisessa, sydämen toiminnan arvioinnissa (kardiologinen ultraääni) sekä pehmytkudosten, kuten lihasten ja jänteiden, tutkimuksessa. Se soveltuu myös verisuonten tilan tarkasteluun ja tietyntyyppisten kasvainten havaitsemiseen.

Ultraäänitutkimus on ei-invasiivinen, turvallinen ja kivuton kuvantamismenetelmä. Se ei käytä ionisoivaa säteilyä, joten sitä voidaan toistaa tarvittaessa usein. Tutkimus on usein nopea ja antaa arvokasta tietoa lääketieteellisen diagnoosin tekemiseksi.