Ulkoerittyvät

Ulkoerittyvät viittaavat yleensä siihen, että jotain ainetta tai energiaa erittyy tai vapautuu organismista sen ulkopuolelle. Termiä käytetään erityisesti lääketieteessä ja biologiassa kuvaamaan prosesseja, joissa aineet poistuvat elimistöstä tai solusta. Esimerkiksi ulkoerittyvät hormonit ovat niitä, jotka vapautuvat verenkiertoon tai kudoksiin suoraan erittymispaikastaan, kuten kilpirauhanen tuottamista hormoneista.

Ulkoerittyminen on vastakohta sisäerittymiselle, jossa hormonit tai muut aineet vapautuvat suoraan kudoksiin tai soluihin ilman, että ne päätyvät verenkiertoon. Ulkoerittyvät hormonit vaikuttavat yleensä kauempana sijaitseviin kohde-elimiin, kuten esimerkiksi kilpirauhashormonit, jotka säätelevät aineenvaihduntaa koko elimistössä.

Ulkoerittymisen mekanismi voi vaihdella. Esimerkiksi haima erittää insuliinia verenkiertoon, joka sitten kuljettaa sen eri kudoksiin. Toisaalta jotkin aineet, kuten hiki tai ihon rasva, erittyvät suoraan ihon läpi ulkoiseen ympäristöön. Ulkoerittyminen on tärkeä osa monien elintärkeiden prosessien säätelyä, kuten aineenvaihduntaa, immuunivastetta ja hormonaalista tasapainoa.

Termiä käytetään myös laajemmin kuvaamaan aineiden tai energian siirtymistä järjestelmän ulkopuolelle, kuten esimerkiksi kasvien fotosynteesin tuottaman happea tai kasvien erittämää etyleeniä, joka säätelee kasvun prosesseja. Ulkoerittymisen tutkimus on keskeinen osa fysiologiaa, biokemiaa ja ekologiaa.