UVsäteilyyn
UV-säteilyyn viittaa ultraviolettisäteilyyn, joka on osa sähkömagneettista spektriä. Sen aallonpituudet ovat noin 100–400 nanometriä ja se jaetaan tavallisesti UV-A:han (315–400 nm), UV-B:hin (280–315 nm) sekä UV-C:hin (100–280 nm). Suurin osa UV-C:stä absorboituu ilmakehän otsonikerroksen avulla, joten maanpinnalle saavuttuu pääasiassa UV-A:ta ja UV-B:ta. Luonnollinen pääasiallinen lähde on Aurinko; keinotekoisia lähteitä ovat esimerkiksi UV-lamput, hitsausvalot ja muut erikoislaitteet.
UV-säteilyllä on sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia. UV-B:n stimuloima D-vitamiinin tuotanto iholla on tärkeää terveydelle, mutta
Suojaudutaan UV-säteilyn haitoilta käyttämällä aurinkosuojaa (laadulla, laajuudella ja riittävällä suojauksella), näkyvää ja UV-säteilyä läpäisemättömiä vaatteita, hattua