UVsäteilyyn

UV-säteilyyn viittaa ultraviolettisäteilyyn, joka on osa sähkömagneettista spektriä. Sen aallonpituudet ovat noin 100–400 nanometriä ja se jaetaan tavallisesti UV-A:han (315–400 nm), UV-B:hin (280–315 nm) sekä UV-C:hin (100–280 nm). Suurin osa UV-C:stä absorboituu ilmakehän otsonikerroksen avulla, joten maanpinnalle saavuttuu pääasiassa UV-A:ta ja UV-B:ta. Luonnollinen pääasiallinen lähde on Aurinko; keinotekoisia lähteitä ovat esimerkiksi UV-lamput, hitsausvalot ja muut erikoislaitteet.

UV-säteilyllä on sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia. UV-B:n stimuloima D-vitamiinin tuotanto iholla on tärkeää terveydelle, mutta liiallinen altistus voi aiheuttaa palamista, ihosyöpäriskiä, ikääntymistä sekä silmävaurioita kuten valonarkuutta ja harmaakaihia. Uva voi vahvistaa rusketusta, mutta sekin voi edistää ihon ennenaikaista vanhenemista ja karsinogeenisiä muutoksia. Ekologisesti UV-säteily vaikuttaa myös vesiekosysteemeihin: esimerkiksi alhaiset UV-tasot voivat muuttaa kuvillista fotosynteesiä ja merieliöiden kehitystä.

Suojaudutaan UV-säteilyn haitoilta käyttämällä aurinkosuojaa (laadulla, laajuudella ja riittävällä suojauksella), näkyvää ja UV-säteilyä läpäisemättömiä vaatteita, hattua ja UV-suojatuja silmälaseja sekä varjoa, erityisesti silloin kun UV-indeksi on korkea. UV-indeksi (UVI) kertoo päivän UV-säteilyn voimakkuuden ja vaihtelee sijainnin, vuodenajan, korkeuden ja vuorokauden mukaan.