URLosoitteista

URL-osoite (Uniform Resource Locator) on URI:n alalaji, jolla voidaan osoittaa resurssi verkossa ja erikseen määritellä, miten resurssiin pääsee. Yleensä URL sisältää protokollan sekä resurssin paikan.

Rakenne koostuu tyypillisesti viidestä osasta: scheme eli protokolla (esim. http, https, ftp), auktoriteetti (host ja mahdollinen portti), polku (path), kyselyosa (query) sekä fragmentti. Esimerkki: https://www.esimerkki.fi/palvelu/tiedosto.html?id=42#osiot.

Koodaus ja identiteetti: osa merkkien on varattuja, ja erikoismerkit on välitettävä percent-encodingin avulla. Kansainväliset domainit koodataan punycodeen IDN-standardien mukaan. Osoitteet ovat yleensä case-insensitive hostin osuudella, mutta polusta riippuen osa polusta voi olla case-sensitive.

Käyttö ja ratkaisu: selaimet tulkitsevat URL:n, kysyvät DNS:stä isäntä, käyttävät porttia (jos määritelty) ja hakevat resurssin. URL-osoitteet voivat olla absolute tai relative, jolloin niihin viitataan suhteessa base-URLiin.

Standardeja: URL määritellään RFC 3986:ssä; kansainväliset nimet kuuluvat myös IRI-standardeihin (RFC 3987). Käytännössä tämän lisäksi sovellukset voivat tukea Unicode-merkkien kokonaisuuksia URL-osoitteissa.

Tietoturva ja käytäntö: HTTPS on nykyisin yleisin ja suositeltava protokolla. HSTS, luotettavat varmenteet ja varominen epäilyttävien osoitteiden suhteen ovat tärkeitä osia URL-osoitteiden turvallisessa käytössä.

Käytännön huomioita: ennen syöttöä kannattaa tarkistaa osoite, välttää epäilyttäviä linkkejä ja varmistaa, että osoite vastaa toivottua resurssia ja sen lähdettä.