Tärinäanturit

Tärinäanturit, tunnetaan myös nimellä värinäanturit tai iskuanturit, ovat laitteita, jotka mittaavat ja havaitsevat mekaanista tärinää tai iskuja. Ne muuntavat tärinäenergian sähköiseksi signaaliksi, jota voidaan sitten analysoida tai käyttää hälytyksen käynnistämiseen. Yleisimpiä tärinäanturityyppejä ovat kiihtyvyysanturit, joissa käytetään usein pietsosähköistä ilmiötä tai kapasitiivista mittausmenetelmää. Pietsosähköiset anturit tuottavat jännitettä, kun niitä puristetaan tai venytetään tärinän vaikutuksesta. Kapasitiiviset anturit taas mittaavat kapasitanssin muutosta, joka johtuu tärinästä aiheutuvasta mekaanisesta liikkeestä. Muita tyyppejä ovat mm. resonanssianturit ja optiset anturit.

Tärinäantureita käytetään monenlaisissa sovelluksissa. Teollisuudessa niitä hyödynnetään koneiden kunnonvalvonnassa, kuten pyörivien osien, kuten moottoreiden ja pumppujen, tilan seurannassa. Epänormaali tärinä voi viitata alkavaan vikaan, jolloin huoltotoimenpiteisiin voidaan ryhtyä ennakoivasti ennen suurempien vahinkojen syntymistä. Turvallisuusalalla tärinäanturit voivat havaita luvattoman tunkeutumisen tai ilkivallan rakenteisiin, kuten seiniin tai kassakaappeihin. Niitä käytetään myös rakenteiden kunnonvalvonnassa, esimerkiksi siltojen tai rakennusten värähtelyjen seuraamisessa. Muita käyttökohteita ovat esimerkiksi autoteollisuus (turvatyynyjen laukaisu), lääketieteelliset laitteet ja kulutuselektroniikka. Tärinäantureiden valinnassa otetaan huomioon muun muassa herkkyys, taajuusalue, koko ja käyttöympäristö.