Työvoimatarpeisiin

Työvoimatarpeisiin on yleistermi, joka viittaa yhteiskunnan ja talouden työvoimatarjonnan sekä -kysynnän ennakointiin ja niihin vastaamiseen tähtääviin toimenpiteisiin. Siihen kuuluu sekä lyhyen aikavälin rekrytointitarpeiden täyttäminen että pitkän aikavälin osaamisen kehittäminen.

Suomessa termi korostaa yhteistyötä koulutusjärjestelmän, työnantajien ja viranomaisten välillä. Väestön ikääntyminen, rakennemuutokset ja teknologinen kehitys muokkaavat työvoiman tarvetta eri aloilla ja alueilla. Ennusteet ohjaavat investointeja koulutukseen ja työvoiman liikkuvuuteen.

Keskeisiä keinoja ovat ennakoivat toimenpiteet sekä elinikäinen oppiminen: ammatillinen koulutus, aikuiskoulutus, uudelleenkoulutus ja oppisopimukset sekä yhteistyö oppilaitosten kanssa. Lisäksi ovat tuki- ja kannustinmallit, kuten palkkatuki, jotka helpottavat osaamisen päivittämistä.

Maahanmuutto ja kotimaisten työntekijöiden uudelleenkouluttaminen ovat välineitä täyttää osaamisvajeita. Alueellinen ja toimialakohtainen liikkuvuus sekä digitalisaation luomat uusien taitojen tarve ovat keskeisiä kehittämiskohteita.

Haasteina ovat osaamisen vanheneminen suhteessa teknologian nopeuteen, alueellinen eriarvoisuus sekä koulutusjärjestelmän sopeutumiskyky. Talouspolitiikan ristiriidat voivat hidastaa reagointia työvoimatarpeisiin.

Rahoitus, tilastointi ja ennusteet sekä viranomaisten ja TE-palvelujen yhteistyö muodostavat tämän politiikan hallinnon perustan, ja sen toivotaan vahvistavan talouden kilpailukykyä sekä hyvinvointivaltion kestävyyttä.