Työvoimaa

Työvoima on taloudellinen käsite, joka kuvaa niitä ihmisiä, jotka ovat kykeneviä ja halukkaita työskentelemään ja jotka ovat joko työllistettyjä tai etsivät aktiivisesti työtä. Työvoimaan kuuluvat siis sekä nykyiset työntekijät että työttömät, jotka etsivät työtä. Ne, jotka eivät etsi työtä, kuten osa opiskelijoista tai eläkeläisistä, eivät kuulu työvoimaan.

Mittaus ja indikaattorit: Työvoiman kokoa käytetään työllisyysasteen sekä työttömyysasteen laskennassa, sekä osallistumisasteen mittaamiseen. Lisäksi seurataan piilotyöttömyyttä, pitkäaikaistyöttömyyttä ja kohtaanto-ongelmia. Data kerätään pääasiassa työvoimamittauksilla, joita tilastotoimistot tuottavat.

Tekijät: Työvoiman määrä ja rakenne määräytyvät väestö- ja ikärakenteen muutoksista, koulutuksesta, terveydestä, maantieteellisestä sijoittumisesta ja muuttoliikkeestä sekä talouden tilasta ja teknologian kehityksestä. Esimerkiksi automaatio ja digitalisaatio voivat muuttaa työn kysyntää ja korostaa tarvetta uudelleenkoulutukselle sekä työmarkkinoiden sopeutumiskykyä.

Politiikka ja käytäntö: Hallitukset ja työnantajat kehittävät toimia työvoiman säilyttämiseksi ja lisäämiseksi. Tähän kuuluvat aktiiviset työmarkkinatoimet, koulutus- ja oppisopimusjärjestelmät, työttömyysturva sekä työntekijöiden liikkuvuuden tukeminen. Sopimusjärjestelmät vaikuttavat palkkaukseen, työoloihin sekä rekrytoinnin ja irtisanomisten joustavuuteen.

Suomi-konteksti: Tilastokeskus mittaa työvoimaa tilasto- ja tutkimusmenetelmien avulla, ja mittaukset noudattavat kansainvälisiä ILO- ja OECD-standardeja. Työvoima on keskeinen osa talouskeskustelua ja ohjaa politiikkaa sekä ennusteita työmarkkinoiden kehityksestä.