Työskentelykyvyn

Työskentelykyvyn käsite kuvaa henkilön valmiutta ja kykyä suorittaa työtehtäviä sekä osallistua työssä käytäviin prosesseihin. Siihen sisältyvät fyysinen toimintakyky, psyykkinen jaksaminen, kognitiiviset taidot sekä motivaation ja vuorovaikutustaidot. Työskentelykyky on dynaaminen ja se voi muuttua ajan ja olosuhteiden mukaan, kuten terveyden tilan, iän, elämäntilanteen sekä tehtävän vaatimusten ja työympäristön vaikutuksesta.

Työskentelykykyyn vaikuttavat sekä yksilön terveydentila ja sairaudet että työperäiset tekijät, kuten työtaakka, työaika sekä ergonomia. Myös ympäristö, tuki työpaikalla sekä palautumisen mahdollisuudet vaikuttavat sen kehittymiseen. Toisaalta oikeanlaiset tukitoimet, kuten tehtävämuokkaukset, aikataulujen sopeuttaminen, ammatillinen kuntoutus ja koulutus, voivat vahvistaa työskentelykykyä.

Arviointi ja tukeminen: Työskentelykykyä arvioidaan usein työterveyshuollossa ja terveydenhuollossa huomioiden tehtävien vaatimukset sekä mahdolliset rajoitteet. Arviointiin voi sisältyä toiminnan ja työkyvyn mittauksia sekä käytännön paluuta työelämään tukevia suunnitelmia. Myös ammatillinen kuntoutus ja työpaikan sopeuttaminen voivat edistää paluuta tai ylläpitää osallistumista työelämään.

Käytännön merkitys: Työskentelykykyä tarkastellaan työpaikoilla, terveydensuojelussa ja sosiaalivakuutuksessa, ja sen tukeminen on keskeinen osa työterveyden, työllisyyden sekä pitkän aikavälin taloudellisen hyvinvoinnin edistämistä. Se heijastaa sekä yksilön oikeuksia että työnantajan vastuuta tarjota kestäviä työmahdollisuuksia.