Työmuodostelujärjestelmät

Työmuodostelujärjestelmät, tunnettu myös nimellä työmuodostel, on historiallis-materialistinen käsite, jota käytetään marxilaisessa yhteiskuntateoriassa kuvaamaan yhteiskunnan taloudellista ja sosiaalista rakennetta tietyllä historiallisella kaudella. Se viittaa siihen, miten tuotantovoimat ja tuotantosuhteet ovat järjestäytyneet ja vuorovaikuttaneet. Tuotantovoimat käsittävät työvälineet, teknologian ja ihmisten tuotannolliset kyvyt, kun taas tuotantosuhteet kuvaavat ihmisten välisiä suhteita tuotantoprosessissa, kuten omistussuhteita ja työnjakoa.

Idean mukaan historia etenee sarjana työmuodostelmia, joista kukin korvautuu edellisestä luokkataistelun ja tuotantovoimien kehityksen seurauksena. Tyypillisiä historiallisia työmuodostelmia ovat alkukantainen yhteisö, orjanomistusyhteiskunta, feodalismi ja kapitalismi. Jokaisella työmuodostelmalla on oma hallitseva luokkansa ja oma ideologiansa. Kapitalistisen työmuodostelman nähdään perustuvan pääoman ja työn väliseen suhteeseen, jossa porvaristo omistaa tuotantovälineet ja palkkaa proletariaatin työvoiman.

Marxismin tavoitteena on siirtyminen sosialismiin ja lopulta kommunismiin, joka nähdään korkeampana työmuodostelmana, jossa tuotantovälineet olisivat yhteisomistuksessa ja luokkaerot poistuneet. Työmuodostelmateoria on ollut keskeinen analyysiväline yhteiskunnallisen muutoksen ja historian ymmärtämisessä marxilaisessa ajattelussa, vaikka se onkin kohdannut myös kritiikkiä ja laajennuksia myöhemmässä marxilaisessa teoriassa.