Työaikakustannukset

Työaikakustannukset kuvaavat kaikkia kustannuksia, jotka liittyvät työaikaan käytettyyn aikaan tuotannossa tai palvelun tuottamisessa. Ne sisältävät suorat palkat sekä palkkoihin liittyvät yleiskustannukset, kuten sosiaaliturvamaksut, eläkevakuutukset, muut henkilöstöä koskevat edut sekä mahdolliset ylityötunnit, sairauspoissaolot ja lomakorvaukset. Työaikakustannukset voivat kattaa sekä tuotantoon suoraan liittyvän työpanoksen että siirto- ja tukitoiminnot, joissa työaikaa käytetään esimerkiksi ohjaukseen, ylläpitoon tai koulutukseen.

Jakaminen: työaikakustannukset voivat olla suoria tai epäsuoria. Suorat työaikakustannukset syntyvät tuotteeseen tai palveluun suoraan käytetystä työajasta (esim. valmistustyö). Epäsuorat työaikakustannukset liittyvät toimintoihin, kuten johtamiseen, laadunvalvontaan tai huoltoon, ja ne jaetaan kustannuspaikkojen tai aktiviteettien kautta.

Laskentatapa: työaikakustannusten perushinta voidaan määrittää jakamalla kokonaisrakenne työaikakustannuksilla käytettävien tehokkaiden tuntien määrällä. Yleensä lasketaan tuntihinta: bruttopalkat + työsuhde-edut + sosiaalikulut + hallinnolliset ja yleiskustannukset jaettuna käytetyllä työajalla. Tämän jälkeen jokaisen tuotteen tai palvelun kustannus voidaan määrittää kertomalla työaikakustannusten tuntihinta tuotteen vaatimalla työajalla. Kehittyneemmissä laskentamalleissa käytetään standardoituja aikamääriä tai toimintokohtaista kustannuslaskentaa (esim. toimintoperusteinen kustannuslaskenta).

Käyttö ja vaikutus: työaikakustannuksia käytetään hinnoittelussa, budjetoinnissa ja kannattavuusanalyysissä sekä päätöksenteossa makes- tai ostos- ratkaisuissa. Ne auttavat arvioimaan tuottavuutta, tunnistamaan tehottomuuksia ja määrittämään tuotteen tai palvelun taloudellista arvoa. Haasteina ovat datan oikeellisuus, taukojen ja ylityöaikojen huomiointi sekä eri kustannusten oikea kohdistaminen.