Tyypittely

Tyypittely tarkoittaa ohjelmointikielessä sitä, miten arvoille ja lausekkeille annetaan tyypit ja miten näiden tyyppien käyttöä valvotaan. Tyypit kuvaavat arvojen ominaisuuksia sekä sitä, millaisia operaatioita niille voidaan sallia, ja ne muodostavat ohjelman tyyppijärjestelmän perustan.

Tyypit voivat olla perusmuotoja kuten kokonaisluku, liukuluku tai merkkijono, sekä koostettuja tyyppejä kuten listat, syötävät oliokokonaisuudet tai kartat. Tyypit voidaan luokitella staattisiksi tai dynaamisiksi sekä vahvoiksi tai heikoiksi sen mukaan, miten ja milloin tyypit päätellään. Staattinen tyypittely määrittää tyypit ennen suoritusta tai käännösvaiheessa, usein eksplisiittisesti, kun taas dynaaminen tyypittely määrää tyypit ajon aikana. Vahva tyypitys pyrkii estämään virheelliset operoinnit säilyttäen tyyppien yhteenkuuluvuuden; heikko tyypitys sallii laajempia konversioita.

Tyyppijärjestelmä voi olla nominal tai rakenteellinen, mikä vaikuttaa siihen, miten tyypit ovat yhteensopivia ja miten niiden välillä tapahtuu alistamista. Monissa kielissä on generics- tai parametrisääntely, joka mahdollistaa tyypin uudelleenkäytön eri arvoilla. Tyyppimääritys (type inference) mahdollistaa tyypin arvailun osasta ilmaisuita ilman eksplisiittisiä ilmoituksia.

Tyypittelyn edut ovat virheiden havaitseminen jo kehitysvaiheessa, parempi turvallisuus ja parempi työkalutuki, kuten automaattinen täydennys sekä parempi optimointi. Rajoituksina voivat olla koodin kirjoitusmassan lisääntyminen ja joustavuuden väheneminen, erityisesti dynaamisesti tyypitettyjen kielten käytössä. Tyypittely on keskeinen osa monien ohjelmointikielien suunnittelua ja käytäntöä.