Työkyvyttömyyslainsäädännön

Työkyvyttömyyslainsäädäntö viittaa joukkoon lakeja ja säädöksiä, jotka määrittelevät, miten yhteiskunta ja työnantajat reagoivat tilanteisiin, joissa työntekijä ei kykene tekemään työtään sairauden tai vamman vuoksi. Keskeisiä tavoitteita tällaisessa lainsäädännössä ovat työntekijän toimeentulon turvaaminen, työkyvyn palautumisen tukeminen ja työmarkkinoille paluun edistäminen. Lainsäädäntö kattaa usein useita osa-alueita, kuten sairausvakuutuksen, työkyvyttömyyseläkkeet ja työtapaturmavakuutuksen.

Sairausvakuutusjärjestelmä takaa työntekijälle oikeuden palkalliseen sairauslomaan tietyn ajan, jonka jälkeen korvaus voi tulla vakuutusyhtiöltä tai julkisesta kassasta. Jos sairaus tai vamma pitkittyy merkittävästi, työntekijällä voi olla oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämä eläke turvaa toimeentulon silloin, kun työskentely ei enää ole mahdollista. Työtapaturmavakuutus puolestaan korvaa työssä sattuneiden tapaturmien tai ammattitautien aiheuttamat vahingot ja työkyvyttömyyden.

Työkyvyttömyyslainsäädäntöön sisältyy myös työnantajan velvollisuuksia. Työnantajan on ensisijaisesti pyrittävä tukemaan työntekijän työkykyä ja työelämässä pysymistä erilaisin järjestelyin, kuten työtehtävien muokkaamisella tai kuntoutuksella. Lainsäädäntö asettaa myös raamit työsopimuksen päättämiselle tilanteessa, jossa työntekijän työkyvyttömyys on pitkäaikaista. Kansainvälisesti työkyvyttömyyteen liittyvä lainsäädäntö vaihtelee maittain, mutta yleiset periaatteet toimeentulon turvaamisesta ja kuntoutuksesta ovat usein samankaltaisia.