Tuntohäiriöihin

Tuntohäiriöihin viitataan aistinvaraisten muutos- tai häiriötilojen kokonaisuutena, jotka vaikuttavat ihon, lihasten ja sisäelinten tuntoon. Tyypillisiä oireita ovat puutuminen, pistely, kihelmöinti, polttava kipu sekä epävarma tai muuttunut tunto. Tuntohäiriöt voivat olla tilapäisiä tai pitkäkestoisia ja ne voivat esiintyä yksittäisenä oireena tai osana laajempaa neurologista oireistoa.

Taustalla on usein sekä perifeerisiä että keskushermoston vaurioita. Yleisimmät syyt ovat diabeettinen neuropatia ja muu perifeerinen neuropatia, B12‑puute, alkoholin haitallinen käyttö sekä ravitsemus- ja aineenvaihdunnan häiriöt. Muita yleisiä tekijöitä ovat autoimmuunireaktiot, infektiot kuten herpes zoster, jotkin lääkkeet ja myrkyt sekä harvinaisemmin selkäydin- tai aivojen sairauksia, kuten multippeliskleroosi.

Oireet riippuvat vaurion sijainnista. Raajoissa ilmenevä puutuminen ja pistely ovat tavallisia, ja niihin voi liittyä polttava kipu tai arvaamaton tuntoaistin muutos. Keskushermoston vaurioihin saattaa liittyä tasapaino- tai koordinaatiohäiriöitä sekä muutoksia tuntoaistin tarkkuudessa.

Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen sekä potilaan historiaan. Laboratoriokokeet voivat paljastaa ravitsemuksellisia tai metabolisia poikkeavuuksia, ja sähköiset tutkimukset (EMG/nervejohtotutkimus) sekä kuvantaminen (MRI/CT) auttavat paikantamaan vaurion luonteen ja sijainnin.

Hoito kohdistuu sekä perussyyyn että oireisiin. Esimerkkejä ovat verensokerin hallinta diabeteksessa, B12- tai muiden ravintoaineiden korjaus, alkoholin käytön vähentäminen, kipulääkkeet (esim. gabapentinoidit, duloksetiini) sekä fysioterapia ja kuntoutus. Joissakin tapauksissa immuunivastuun hoitoa tai kirurgisia toimenpiteitä voidaan harkita riippuen syystä.

Ennuste vaihtelee suuresti syystä ja vaurion vakavuudesta. Osa tuntohäiriöistä paranee samalla, kun toiset jäävät pitkäaikaisiksi ja vaativat jatkuvaa oireiden hallintaa.