Tulonjakomallit

Tulonjakomallit ovat taloustieteessä käytettyjä teoreettisia ja empiirisiä malleja, jotka kuvaavat miten tulo jakautuu väestön kesken. Ne tarjoavat välineitä ymmärtää eriarvoisuutta, tuloeroja ja niiden kehityksen syitä sekä vaikutuksia politiikkatoimille.

Yleisimpiin tulonjakomalleihin kuuluvat tilastolliset jakaumat, jotka kuvaavat, kuinka suurituloisten ja pienituloisten osuudet jakautuvat. Pareto-jakauma kuvaa erityisesti suurituloisten epätasaista jakautumista, kun taas lognormal-jakauma soveltuu usein keskitasojen ja alhaisten sekä keskimääräisten tulojen väliseen vaihteluun. Muita käytettyjä malleja ovat gamma- ja Dagum-jakaumat, joita käytetään erilaisten hännän paksuuden ja keskijakauman muodossa. Nämä mallit voivat toimia sekä kiinteänä kuvauksena nykyisestä tulonjaosta että lähtökohtana dynamisille analyyseille.

Nykyaikaiset tulonjakomallit yhdistävät usein tilastotieteen mittarit (kuten Gini-kerroin ja Lorenz-käyrä) tulojen rakenteen analysointiin. Malleja sovelletaan muun muassa tuloerojen kehityksen seuraamiseen, verotuksen ja tulonsiirtojen vaikutusten arviointiin sekä köyhyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden politiikkalinjojen suunnitteluun. Ne voivat olla staattisia kuvatessa yhteiskunnan nykytilaa tai dynaamisia, jotka mallintavat tulojen kehitystä ajan saatossa ja elinikäisiä tulojen prosesseja.

Rajoitteisiin kuuluu, että mallit tekevät usein yksinkertaistuksia todellisesta monimutkaisuudesta, kuten mittausvirheitä, huippupesäytyneiden tulojen vaikutuksia sekä erilaisten maiden erityispiirteitä. Tulonjakomallit täydentävät toisiaan muiden talousteorioiden kanssa, ja niiden tuloksia tulisi tulkita kontekstissaan.

Näkökohtia lukijalle: katso myös Lorenz-käyrä, Gini-kerroin sekä Pareto- ja lognormalijakautumat.