Tulonjakautuminen

Tulonjakautuminen tarkoittaa sitä, miten yhteiskunnassa tuotetut tulot jakautuvat yksilöille ja kotitalouksille. Se kattaa palkkatulot, pääomatulot sekä siirrot ja palvelut, joilla tulot jaetaan esimerkiksi perheen tai alueen sisällä. Tulonjakautuminen heijastuu sekä tulojen määrään että eriarvoisuuden asteeseen.

Tulonjakautumisen mittaamiseen käytetään useita indikaattoreita. Yleisimpiä ovat Gini-kerroin ja Lorenz-käyrä, jotka kuvaavat tulojen epätasaisuutta suhteessa täydelliseen tasa-arvoon. Muita mittareita ovat Palma-suhde, Theil-indeksi sekä eri tuloluokkien (esimerkiksi suurituloisten tai pienituloisten) tulovaakut. Kansainvälisissä vertailuissa huomioidaan myös kotitalouksien verotuksen ja sosiaalisen tulonsiirtojen vaikutus.

Keskeisiä ajureita tulonjakautumisessa ovat palkkatulot ja pääomatulot sekä näihin liittyvät tekijät kuten koulutus, työmarkkinat, teknologinen muutos ja globalisaatio. Lisäksi politiikalla on suuri rooli: verotus, sosiaaliturva, koulutus- ja terveydenhuoltopalvelut sekä työmarkkinaohjaus voivat tasata tai lisätä eriarvoisuutta. Väestön demografiset muutokset vaikuttavat myös pitkällä aikavälillä.

Vaikutukset ja keskustelut liittyvät talouskasvuun, kulutukseen ja sosiaaliseen koheesioon. Laajasti hyväksyttyjä on ajatus inklusiivisesta kasvusta, jossa tulonjaon paraneminen ei heikennä talouden kilpailukykyä. Tutkimuksessa ja politiikassa tulonjakautuminen nähdään usein sekä oikeudenmukaisuuden että hyvinvoinnin kannalta keskeisenä ilmiönä, jonka hallinta vaatii sekä markkina- että valtion toimien yhteispeliä.

---