Tullilainsäädäntöön

Tullilainsäädäntöön tarkoitetaan juuri niitä oikeudellisia säännöksiä, jotka ohjaavat tavaroiden maahankäyntiä ja rajanylitystä. Se määrittää, mitä veroja ja maksuja tavaroista peritään, millaisia tullimenettelyjä käytetään ja miten EU- sekä kansallinen sääntelykohteet sovelletaan tavaroiden liikenteessä.

Säännöstön keskeiset osa-alueet ovat tullimaksut ja arvonlisäverot sekä mahdolliset valmisteverot, tavaroiden luokittelu sekä niiden alkuperä ja arvo. Lisäksi tullilainsäädäntö käy läpi erilaiset tullimenettelyt kuten tuonti, vienti, kauttakulku, varastointi ja tilapäinen maahantuonti, sekä erityisluvat ja rajoitukset, kuten tuonti- ja vientirajoitukset sekä kiellot.

Prosessien kannalta tullilainsäädäntöön liittyy tavaroiden tulliselvitys, tariffitaulukkojen käyttäminen, oikean alkuperän todentaminen sekä tarvittavien lisenssien ja dokumenttien hoitaminen. Yritysten on ylläpidettävä kirjanpitoa ja varmistettava tavaroiden luokitus ja arvonmääritys sekä noudatettava kansallisia ja kansainvälisiä vaatimuksia.

Valvonta ja seuraamukset ovat osa järjestelmää: tulliviranomaiset voivat tehdä tarkastuksia, määrätä maksuja tai sakkoja sekä peruuttaa tai epäonnistuneesti toimia. Oikaisuvaatimukset ja mahdolliset muutoksenhakumenettelyt ovat käytössä, jos osa säädöksiä tulkitaan epäselvästi tai virheellisesti.

Kansainvälisesti tullilainsäädäntö liittyy sekä World Customs Organizationin standardeihin että EU:n Unionin tullisäädöksiin, joihin Suomen lainsäädäntö ja Tulli-viranomainen sitoutuvat. Tämä takaa harmonisoidut periaatteet sekä toimivat rajat ylittävien kaupankäyntien sujuvuuden.