Säännöstön

Säännöstö tarkoittaa järjestelmällistä kokonaisuutta, joka koostuu säännöistä, ohjeistuksista ja normeista, joiden avulla toimijat ohjaavat käyttäytymistään tietyssä kontekstissa. Säännöstö voi kattaa sekä muodolliset lait, asetukset ja määräykset että epämuodolliset normit, käytännöt ja perinteet. Käsite viittaa laajemmin kuin yksittäiseen säännöstöön tai lakiin: se kuvaa kokoaan ja toimintaperiaatteitaan määrittelevää normatiivista järjestystä.

Ominaisuuksiensa puolesta säännöstö voidaan nähdä sekä auktoriteetin että velvoitteen tasolla. Sääntöjen laatijat voivat olla valtiollisia tai kunnallisia viranomaisia, organisaatioita tai ammatillisia yhteisöjä, ja säännöstön noudattaminen on usein sidoksissa johonkin toteuttajaan ja mekanismeihin, kuten seuraamuksiin tai palkkioihin. Säännöstö voi olla muodollisesti kirjoitettu ja julkinen tai epämuodollinen ja hiljaisesti omaksuttu. Sen kehitys tapahtuu lainsäädännön, hallintokäytäntöjen sekä sosiaalisen oppimisen ja alan käytäntöjen kautta, ja se muuttuu ajan myötä vastaamaan uusia tarpeita ja arvoja.

Säännöstöä käytetään monilla elämänalueilla. Valtion tasolla säännöstö sisältää lainsäädännön, hallinnon säännöt ja oikeuskäytännön. Yrityksissä ja yhteisöissä säännöstö viittaa usein toimintaohjeisiin, eettisiin koodistoihin sekä prosessien ja vastuualueiden määritelmiin. Kansainvälisessä kontekstissa säännöstö voi tarkoittaa normien ja menettelytapojen kokonaisuutta, jotka ohjaavat valtioiden välistä käyttäytymistä. Säännöstö eroaa pelkästä lainsäädännöstä siinä, että se kattaa sekä muodolliset vaatimukset että käytännön toimintatavat, jotka määräävät, miten säännöistä käytännössä tulkitaan ja sovelletaan.