Troponiinimittaus

Troponiinimittaus tarkoittaa veren troponiinipitoisuuksien mittaamista, jonka avulla voidaan arvioida sydänlihaksen vaurioa. Troponiinit (TnI ja TnT) ovat sydänlihakseen spesifisiä proteiineja, ja niiden pitoisuuksien nousu tai muutos viittaa sydänlihassolujen vaurioon. Viime vuosina on yleistynyt high-sensitivity (hs) -troponiini, jonka avulla pienetkin muutokset voidaan havaita aiemmin.

Käyttökohteet ovat erityisesti akuutin rytmihäiriö- tai rintalastan alueen kiputilojen epäily sydäninfarktista. Troponiinimittauksia käytetään yhdessä oireiden, EKG:n ja muiden tutkimusten kanssa rajaamaan diagnosta AMI:ta (sydäninfarkti) sekä riskiluokitukseen ja hoitosuunnitteluun. Usein mittaukset toistetaan 0, 1–3 ja joskus 6–12 tunnin kuluttua, jotta voidaan havaita potilaassa dynamicChange (delta)troponiinin muutokset, jotka tukevat tai kumoavat diagnoosin.

Tulosten tulkinnassa korostuu kliininen konteksti. Troponiinipitoisuuden nousu ei yksin riitä sydäninfarktin diagnoosiin, vaan kyse on sydänlihaksen vauriosta, joka voi johtua monista syistä kuten sepelvaltimotauti, myocarditis, keuhkoembolia tai vakava sykkeenvaihtelu. Viitearvot ovat assaykohtaisia; yleisesti käytetään 99. prosenttipisteen ylärajan viitearvona, ja tulkinnassa huomioidaan sekä absoluuttinen arvo että muutos ajassa.

Preanalyyttiset ja tekniset seikat vaikuttavat luotettavuuteen. Näyte otetaan mieluiten verestä, joka käsitellään nopeasti serumista tai plasmasta; hemolyysi ja pidentynyt aika ennen analyysi voivat vaikuttaa tulokseen. RTRFiltrihaluttaen troponiinimittaukset voivat olla herätteitä myös munuaisten vajaatoiminnassa, vakavassa sairaudessa tai fyysisen rasituksen jälkeen; tällöin tulkinta vaatii kokonaisvaltaista kliinistä arviointia. Troponiinimittaukset ovat nykyään keskeinen osa ankaria potilasturvallisuus- ja hoitojohtamisessa sydänterveyden alalla.