Totuttelu

Totuttelu on prosessi, jossa ihminen tai eliö tottuu uuteen ympäristöön, tehtävään tai ärsykkeeseen ja alkaa reagoida siihen vähemmän voimakkaasti sekä suoriutua tehokkaammin. Totuttelua voidaan tarkastella sekä psykologisena että fysiologisena ilmiönä: se voi tarkoittaa tottumista toistuviin ajatuksiin tai tuntemuksiin (habituointi) sekä kehon sopeutumista ympäristöön tai kuormitukseen (akklimatisoituminen).

Totuttelun kohteet vaihtelevat laajasti. Psykologisessa mielessä totuttelu tarkoittaa, että toistuva ärsyke menettää voimakkuutensa ja sitoutuu vähemmän huomiota vaativaksi. Fysiologisessa mielessä kyse voi olla kehon tavasta sopeutua uusiin olosuhteisiin, kuten korkeaan ilmanalaan, kuumuuteen tai kylmään, tai harjoittelun aiheuttamaan kuormitukseen. Myös arkipäivän muutokset, kuten uuden työn, asuinpaikan tai rutiinien omaksuminen, voivat johtaa totutteluun.

Esimerkkejä totuttelusta ovat uuden urheilulajin aloitus, jossa harjoittelua lisätään vähitellen, työpäivän aloitus muuttuneissa olosuhteissa, tai ympäristön ääniin ja valaistukseen sopeutuminen. Fyysisessä totuttelussa voi tapahtua kehon tilojen säätelyä, kuten sydämen käyrien ja hikoilun säätelevien mekanismien muutoksia, jotta toiminta sujuisi tehokkaammin. Psykologisessa totuttelussa taas paranevat keskittymiskyky ja stressin hallinta, kun altistuminen toistuviin ärsykkeisiin on ollut maltillista ja säännöllistä.

Totutteluun liittyy riskejä, kuten liian nopea altistuminen tai liiallinen kuormitus, jotka voivat aiheuttaa väsymystä tai loukkaantumisen riskin kasvua. Siksi totuttelua pidetään yleensä asteittaisena ja suunnitelmallisena prosessina, jossa kuormitusta kasvatetaan harkiten ja tavoitteellisesti.

Katso myös käsitteet sopeutuminen, habituointi ja akklimatisoituminen.