Torjuntaaineet

Torjunta-aineet ovat kemiallisia aineita tai seoksia, joita käytetään tuhohyönteisten, rikkakasvien, sienten, jyrsijöiden ja muiden haitallisten organismien torjumiseen, estämiseen tai hallintaan. Niitä hyödynnetään maataloudessa, metsätaloudessa, puutarhanhoidossa, varastoinnissa sekä kansanterveydellisissä toimenpiteissä, kuten taudinaiheuttajien torjunnassa.

Torjunta-aineiden pääryhmät koostuvat yleisimmin hyönteismyrkyistä, rikkakasvien torjunta-aineista sekä sienitautien torjunta-aineista; lisäksi käytetään jyrsijä- ja muita eläinlääkkeellisiä aineita sekä erityisiä kontrollikeinoja. Valmisteet voivat olla nesteitä, rakeita, jauheita tai aerosoleja, ja niiden vaikutus voi olla kosketus-, systeeminen eli kasvin sisälle tai ruiskutuksen kautta tapahtuva.

Käyttö ja säätely: Torjunta-aineiden markkinoille pääsy ja käyttö on EU-tasolla säädeltyä. Ainesosien turvallisuus arvioidaan, ja valmisteille annetaan rekisteröinti sekä etikettivaatimuksia, kuten käyttöturvallisuustiedotteita ja varoituksia. Suomessa vastuuvalvontaa hoitaa Tukes, ja EU-tasolla toimivat virastot kuten EFSA sekä ECHA. Käyttökelpoisiksi hyväksytyt ainesosat merkitään ja niistä laaditaan annosteluohjeet.

Terveys- ja ympäristöriskit: Torjunta-aineet voivat aiheuttaa terveysriskejä ihmisille ja eläimille sekä haittaa ei-tavoitteita lajeja sekä vesistöjä. Siksi toteutetaan riskiarviointia, noudatetaan oikeita annostus- ja suojatoimia, pidetään turvaetäisyyksiä vesistöihin sekä huomioidaan kierrätys ja hävittäminen.

Ympäristöriskien minimoimiseksi korostuu integroidun torjunnan (IPM) periaatteet, jotka yhdistävät biologiset ja kulttuuriset keinot sekä kemiallisten torjunta-aineiden käytön rajoitteita ja vaihtoehtoja.

---