Toksisuustestejä

Toksisuustestejä ovat laboratorioanalyysejä, joilla pyritään määrittämään aineen haitallisuus eläville organismeille tai ihmisille. Nämä testit ovat keskeisiä uusien lääkkeiden, kemikaalien ja muiden tuotteiden turvallisuuden arvioinnissa ennen niiden laajempaa käyttöönottoa. Testausmenetelmiä on monenlaisia, ja ne vaihtelevat riippuen testattavan aineen luonteesta ja käyttötarkoituksesta.

Yleisimpiä toksisuustestejä ovat akuutin toksisuuden testit, jotka arvioivat aineen haittavaikutuksia lyhytaikaisen altistuksen jälkeen. Näissä testeissä määritetään yleensä tappava annos (LD50), eli se aineen määrä, joka tappaa 50 prosenttia testatuista eläimistä. Kroonisen toksisuuden testit puolestaan arvioivat pitkäaikaisen, usein toistuvan altistuksen vaikutuksia, ja ne voivat paljastaa esimerkiksi syöpää aiheuttavia tai lisääntymiselle haitallisia vaikutuksia.

Muita tärkeitä toksisuustestiryhmiä ovat genotoksisuustestit, jotka tutkivat aineen kykyä vahingoittaa DNA:ta, ja kehitystoksisuustestit, joissa tarkastellaan aineen vaikutuksia sikiönkehitykseen. Testauksessa käytetään usein jyrsijöitä, kuten hiiriä ja rottia, mutta myös muita eläinlajeja voidaan tarvita. Viime vuosina on myös kehitetty yhä enemmän vaihtoehtoisia menetelmiä, jotka eivät perustu eläinkokeisiin, kuten soluviljelmiä ja tietokonemallinnusta, pyrkimyksenä vähentää eläinten käyttöä ja parantaa testien tarkkuutta. Tuloksia käytetään riskinarvioinnissa ja turvallisuusrajoitusten asettamisessa.