Toistuvasisäisyys

Toistuvasisäisyys on käsite, jota käytetään sosiaalitieteissä ja kulttuurintutkimuksessa kuvattaessa isäroolin toistuvaa ilmenemistä sekä perhe- että yhteiskuntatasoilla. Se viittaa tilanteisiin, joissa isäisyyden odotukset, käytännöt ja valta-asetelmat uudestaan rakennetaan, reaktivoidaan tai reproduktoidaan sukupolvelta toiselle sekä institutionaalisissa että kulttuurisissa konteksteissa.

Etymologisesti termi muodostuu sanoista toistuva (toistuva, jatkuva) ja isäisyys (isä-rooli, isyyden tila). Käsite on erityisesti käytössä keskusteluissa perheiden dynamiikasta, kasvatuksesta sekä miesten ja masukuuteen liittyvistä normeista. Toistuvasisäisyys voidaan nähdä sekä yksilötasolla vaikuttavana tekijänä lasten kehityksessä että laajemmin yhteiskunnallisina rakenteina, jotka vahvistavat tai kyseenalaistavat isäidentiteettejä ja isäntään liittyviä odotuksia.

Teoreettinen tausta kytkeytyy perhejarjestelmäteorioihin, intergenerational (sukupolvi- väliseen) siirtämiseen sekä sukupuolistereotypioiden tutkimukseen. Se voi tarjota kehyksen analysoida, miten isäroolit ja niihin liittyvät käytännöt toistuvat – esimerkiksi kasvatuksessa, työelämässä ja vanhemmuuden arkipäivässä – sekä miten nämä mallit siirtyvät kulttuurista toiseen tai muuttuvat historian saatossa.

Käyttökohteita ovat muun muassa lasten kehityksen ja kiintymyssuhteiden tarkastelu, vanhemmuuden politiikkojen ja palveluiden arviointi sekä kulttuuristen representaatioden analyysi. Kritiikkiin kuuluu riskin moralisoida tai liikaa tiivistää monimuotoisia isä- ja vanhemmuuskuvia sekä huomioida, että perheissä on monenlaisia rooleja ja päällekkäisiä vaikutuskanavia.

Lisääntymä: intergenerational transmission, isäisyys ja vanhemmuus, perhejärjestelmä, patriarkaatti, paternalismi.