Toimintavalmiuden

Toimintavalmiuden käsite viittaa tilaan, jossa organisaatio tai yhteiskunnallinen toimija on valmis suorittamaan määritellyt tehtävät tai operatiiviset toimenpiteet nopeasti ja tehokkaasti hätätilanteissa sekä jatkuvien palvelujen turvaamiseksi. Se kattaa sekä valmiuden resursoida tilannetekijät että kyvyn toteuttaa toimet oikea-aikaisesti käytännössä. Toimintavalmiutta käytetään laajasti hallinnossa, puolustus- ja turvallisuusalalla sekä kriittisten infrastruktuurien ylläpidossa, mutta se soveltuu myös yritys- ja järjestömaailman riskienhallintaan.

Keskeiset elementit toiminta-valmiudessa ovat henkilöstövalmius (säännölliset on-call- tai vuororakenteet), kalusto ja infrastruktuuri (ajoneuvot, välineet, viestintä), menettelyt ja hallinto (standardi- ja toimintaprosessit sekä johtamis- ja tilanteenyhdistämisjärjestelmät), tiedonvalmius (tilannekuva, tiedon jakaminen ja tiedonkäsittely) sekä koulutus ja harjoittelu. Säännölliset harjoitukset, ylläpito ja jälkitalvikset ovat tyypillisiä keinoja toiminta-valmiuden mittaamiseen ja parantamiseen. Toimintavalmiutta seurataan usein mittarein, harjoituksin ja valmiusraportoinnilla, jotta kriisien ja häiriöiden aikana voidaan säilyttää tai nopeasti palauttaa kriittiset toiminnot.

Toimintavalmius liittyy läheisesti resilienssiin ja palveluiden jatkuvuuteen, painottaen varautumista, ehkäisyä, havaitsemista, vastausta ja toipumista. Suomessa termi on yleisesti käytössä siviilipuolustuksessa, puolustusvalmiudessa sekä kunta- ja valtionhallinnossa kuvaten jatkuvan valmiuden ylläpitoa.