Toimintateorian

Toimintateoria on ihmisen toiminnan systemaattista ja kulttuurisesti välinein välitettyä analyysiä tarjoava viitekehys. Sen juuret ovat Vygotskyn, Leontjovin ja erityisesti Yrjö Engeströmin tutkimuksissa, ja kehitysvaiheessa syntyi Cultural-Historical Activity Theory (CHAT), joka on muokannut teorian laajasti koulutus-, sosiaali- ja organisaatiotieteisiin.

Keskeiset käsitteet ovat toiminta- järjestelmä, jossa ovat toimija, kohde, työkalut ja välineet, säännöt, yhteisö sekä työnjako. Välineet ja symbolit mediatisivat toimintaa, ja toiminta kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Teoria korostaa, että ihmisen toiminta on tarkoituksen ja motiivin johdosta tarkoituksellista ja kytkeytyy cultures ja käytäntöihin.

Toimintateoria painottaa ristiriitoja toiminta- järjestelmässä ja näiden kautta tapahtuvaa kehitystä, usein kutsuttua laajentuneen oppimisen prosessiksi. Ristiriidat voivat olla teknisiä, sosiaalisia tai organisatorisia, ja niiden ratkaisu johtaa uudelleenmääritellyn toiminnan syntyyn.

Sovelluskohteet kattavat koulutuksen suunnittelun ja kehittämisen, organisaatioiden muutosprosessit, käyttöliittymäsuunnittelun sekä ihmiskeskeisen tietotekniikan tutkimuksen. Tutkimuksessa käytetään yleisesti tapaus- ja etnografisia menetelmiä sekä toimintajärjestelmän diagrammeja toimintojen kokonaissuhteiden hahmottamiseen.

Kritiikit huomioivat teorian laajuuden ja monimutkaisuuden, joiden katsotaan vaikeuttavan operatiivista käyttöä ja empiiristä testattavuutta. Toimintateoriaa ei kuitenkaan tulkitse yksinkertaiseksi malliksi, vaan laajemmaksi, moniulotteiseksi kehykseksi ihmisten toiminnan analysointiin.