Todenmukaisuuslauseet

Todenmukaisuuslauseet ovat lauseita, jotka ilmaisemalla väitteen totuuden sitouttavat puhujaa siihen, että esitetty väite on totta tai pidetään totena. Ne ovat osa kieliopillista pragmatiikkaa ja käsitteellistämätöntä totuudenannon ilmaisua: puhuja asettuu vastuulliseksi väitteen totuudesta ja usein osoittaa, millä evidenssillä väite perustellaan.

Käyttö ja toiminta

Todenmukaisuuslauseet näkyvät arkisessa ja kirjoitetussa kirjeenvaihdossa sekä tieteellisessä teksteissä, kun halutaan vahvistaa tai pitää mahdottomana epäilystä väite totena. Niillä voidaan kantaa epistemista asennetta, eli puhujan vakaumusta tai luotettavuuden osoitusta. Lauseet voivat toimia sekä faktanraportoitavina että vakuuttavina väitteinä.

Rakenne ja esimerkit

Tyypillisiä ilmauksia ovat esimerkiksi "On totta, että ..." ja "Se on totta, että ...". Esimerkkejä:

- On totta, että ilmastonmuutos vaikuttaa säähän.

- Se on totta, että tutkimus osoittaa yhteyden.

- On totta, että tämä menettely on todistettu tehokkaaksi testissä.

Suhteet ja poikkeukset

Todenmukaisuuslauseet liittävät väitteen totuuteen liittyvään evidenssiin ja voivat ilmentää epistemistä modaalisuutta. Ne voivat olla neutraaleja raportointilauseita tai vakuuttavia väitteitä, jotka pyrkivät vahvistamaan kuuntelijan luottamusta. Ne voivat kuitenkin kohdata kritiikkiä: kuulija voi kyseenalaistaa toteenpanoa tai pyytää lisätodisteita.

Historiallinen tausta ja käyttöalat

Kielitieteessä todenmukaisuuslauseet liittyvät pragmatiikan ja evidentialityn tutkimukseen sekä väite-, lausuma- ja uutisankkureihin. Ne ovat hyödyllisiä kuvauksessa siitä, miten puhujat ilmaisevat, missä määrin he luottavat siihen, että esitetty tieto vastaa todellisuutta.