Tiputushoito

Tiputushoito tarkoittaa nestettä tai lääkkeitä, jotka annetaan laskimoon tiputuksena tai jatkuvana infuusiona. Hoito toteutetaan yleensä laskimokanavien kautta—perifeerinen laskimo tai keskinen laskimokatetri—ja se mahdollistaa nopean ja kontrolloidun annostelun sekä nesteytyksen, elektrolyyttitasapainon korjaamisen tai lääkehoidon.

Indikaatiot ovat nesteytys ja kuivuminen, elektrolyytti- tai happo-emästasapainon korjaaminen, parenteeraalinen ravitsemus sekä erilaisten lääkkeiden antaminen (esimerkiksi antibiootit, kipulääkkeet, kemoterapia). Lisäksi voidaan antaa veren tuotteita tai verivalmisteita sekä toteuttaa anestesia- ja leikkaustoimeksiantoja hoitavan suunnitelman mukaan.

Menetelmät ja liuokset vaihtelevat hoitotilanteen mukaan. Ennen hoitoa suoritetaan aseptinen käsittely ja varmistetaan soveltuva laskimokanava. Liuokset voivat olla isotonista suolaliuosta (0,9 % NaCl), Ringerin laktaattia tai glukoosiliuoksia. Hoito voidaan antaa jatkuvana infuusiona pumpun avulla tai annoskuinnoilla (bolus).

Seuranta ja turvallisuus: Hoitoa suorittava henkilöstö seuraa potilasta jatkuvasti nestetasapainon, virtsanerityksen, verenpaineen sekä tilavuuteen liittyviä oireita koskien. Laskimokatetrin käyttöön liittyy riskit kuten infiltraatio, infektio tai flebiitti. Mahdollisia komplikaatioita ovat nesteen ylikuormitus, elektrolyyttihäiriöt sekä allergiset reaktiot. Laboratorioseuranta voi olla tarpeen.

Erityisryhmät ja käytännöt: lasten ja vanhusten hoito vaatii tarkkaa annostusta ja monitorointia. Tiputushoitoa hallinnoi hoitava henkilökunta, ja liuosten sekä katetrien valinta räätälöidään potilaan tilan mukaan. Hoidon kesto ja lopettaminen määräytyvät hoitoannostusten ja vasteen mukaan.