Tilastoindeksejä

Tilastoindeksejä ovat tilastollisia mittareita, jotka kuvaavat muutoksia jonkin muuttujan tai sen ryhmän kehityksessä ajanjaksosta toiseen. Ne ovat yleisiä sekä tilastotieteessä että taloustieteessä ja niiden avulla voidaan tiivistää monimutkaista tietoa suhteellisiin arvoihin. Yleensä indeksi asetetaan valitulle perusjaksolle arvoon 100 (tai 1), jolloin muiden aikajaksojen luvut kertovat suhteellisesta muutoksesta.

Indeksejä voidaan rakentaa monin tavoin. Perusperiaatteena on käyttää viiteperustetta ja määritellä painotukset sekä laskentamenetelmät siten, että haluttu ilmiö voidaan kuvaavasti seurata. Yleisimmät menetelmät ovat Laspeyres-, Paasche- ja Fisher -indeksit, joita voidaan soveltaa sekä hinta- että määrällisiin muutoksiin. Indeksit voidaan ketjuttaa (chain-linking) niiden aikavälin ollessa eri pituinen, ja ne voidaan kausitasoittaa kausivaihteluiden minimoimiseksi.

Käyttökohteita ovat talouden yleisen kehityksen seuraaminen, inflaation mittaaminen, tuotannon ja kulutuksen kehityksen arviointi sekä sopimus- ja politiikkapäätösten tukeminen. Tilastoindeksejä julkaisevat muun muassa tilastotoimistot kuten Tilastokeskus, ja ne muodostavat perustan muun muassa kuluttajahintaindeksille, bruttokansantuotteen deflaattorille sekä useille tuotannon ja hintojen indeksilajeille.

Esimerkkejä ovat kuluttajahintaindeksi sekä BKT:n deflaattori, jotka kuvaavat yleisen hintatason muutoksia, sekä tuottajahintojen indeksit, jotka tarkastelevat hintamuutoksia teollisuudessa ja tuotannossa. Indeksejä käytetään laajasti talousarvioiden, tutkimuksen ja sopimusehtojen perustana.