Tiivistysmekanismit

Tiivistysmekanismit ovat teknisiä ratkaisuja, joiden tehtävänä on estää nesteiden tai kaasujen vuotaminen sekä suojata tilat epäpuhtauksilta. Ne voivat toimia sekä staattisesti että dynaamisesti ja valitaan käyttökohteessa paineen, lämpötilan, median sekä liikekulutuksen perusteella.

Tiivistysmekanismit jaetaan yleisesti staattisiin ja dynaamisiin. Staattiset tiivisteet muodostavat vuotamattoman liitoksen ilman liikettä, esimerkiksi laippatiivisteet tai kiinnitettävät tiivistyslevyt. Dynaamiset tiivisteet kohtaavat liikettä ja kulutusta, kuten mekaniset tiivisteet pumppujen tai koneiden akseleiden ympärillä sekä männän- ja akselitivisteet sekä liptiivisteet. Myös erityissovelluksissa käytetään labyrintti- ja kuivamattomia tiivisteitä sekä muita pintakontaktin vähentäviä ratkaisuja.

Materiaalit tiivistysmekanismeissa valitaan kemikaalipitoisuuden, lämpötilan ja ympäristön mukaan. Yleisimmät materiaalit ovat elastomeerit (esim. NBR, EPDM, FKM/Viton, silikonit), PTFE ja erilaiset metalliset tai komposiittitiivisteet. Tiivisteiden valintaan vaikuttavat myös painehäviöt, kuluminen, tiivistepinnan karheus sekä mahdollinen voitelu.

Suunnittelu ja käyttöönottaminen huomioivat ajo- ja käyttöolosuhteet, kuten lämpötilan vaihtelut, paineen, media-aineen (öljy, vesi, kemikaalit) sekä mahdollisen liikkeen nopeuden. Asennusvaivat, puristusmittaus ja pintojen karheus vaikuttavat vuotokontrolliin ja tiivisteen elinikään.

Vikaantumisen yleisiä syitä ovat kuluminen, puristusominaisuuksien menettäminen, materialin kemiallinen hyökkäys, extrusio sekä huonon asennuksen aiheuttama vuoto. Käytännön testauksessa suoritetaan vuototestausta, paine- ja elinikätestejä sekä materiaaliyhteensopivuus- ja kaasulevittelytestejä.

Sovellusalueina tiivistysmekanismeja käytetään teollisuudessa, autoteollisuudessa, öljy- ja kaasuteollisuudessa, rakennus- sekä ympäristötekniikassa ja monissa laitteissa, joissa tiiviys ja kontaminaation ehkäisy ovat tärkeitä.