Tietojärjestelmävirtualisointi

Tietojärjestelmävirtualisointi on prosessi, jossa tietokonejärjestelmän fyysiset resurssit, kuten suorittimet, muisti ja tallennustila, abstrahoidaan ja esitetään virtuaalisina resursseina. Tämä mahdollistaa yhden fyysisen palvelimen ajamisen useita erillisiä virtuaalisia koneita, joista jokaisella on oma käyttöjärjestelmä ja sovellukset.

Virtualisointia voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla. Laitteistopohjainen virtualisointi, joka tunnetaan myös natiivina virtualisointina, käyttää hypervisoria hallitsemaan suoraan fyysistä laitteistoa. Hypervisor jakaa laitteiston resursseja virtuaalikoneiden kesken. Ohjelmistopohjainen virtualisointi puolestaan toimii olemassa olevan käyttöjärjestelmän päällä ja luo virtuaalisia ympäristöjä sen avulla.

Virtualisoinnin keskeisiä etuja ovat parempi laitteiston hyödyntäminen, joustavuus ja skaalautuvuus. Se vähentää fyysisten palvelimien tarvetta, mikä säästää kustannuksia ja energiaa. Lisäksi virtualisointi helpottaa palvelinten siirtämistä, varmuuskopiointia ja katastrofista toipumista. Se mahdollistaa myös eri käyttöjärjestelmien ja sovellusten ajamisen samalla laitteistolla, mikä on hyödyllistä esimerkiksi kehitys- ja testausympäristöissä. Virtualisointia käytetään laajasti palvelinkeskuksissa, pilvipalveluissa ja yritysverkoissa.