Tiedonsiirtoverkot

Tiedonsiirtoverkot ovat järjestelmiä, jotka mahdollistavat digitaalisen tiedon siirtämisen laitteiden välillä. Niihin kuuluu sekä kiinteitä johtoja että langattomia yhteyksiä, ja ne kattavat paikallisverkot (LAN), laajat alueverkot (WAN) sekä ajan mittaan kehittyviä datakeskus- ja pilviympäristöjä. Verkot muodostuvat sekä käyttäjälaitteista että verkon ylläpitäjien laitteista ja ohjelmistoista, kuten reitittimistä, kytkimistä, tulostus- ja palomuurijärjestelmistä sekä siirtokanavista.

Perusidea on tiedon jakaminen ja reitittäminen laitteilta toisilleen. Verkkokerrokset ja protokollat mahdollistavat datan pakkaamisen, siirtämisen, virheenkorjauksen ja kohdelaitteeseen saapumisen. Fyysinen kerros määrittelee sinänsä käytettävän mediaan ja siirtotavan, kun taas linkki-, verkkokerroksen ja kuljetuskerroksen protokollat huolehtivat osoitteiden, reitityksen ja luotettavuuden hallinnasta. Tiedonsiirtomenetelmät vaihtelevat: kiinteä kuitu- tai kuparikaapeli sekä langattomat ratkaisut kuten Wi‑Fi ja mobiiliverkot.

Tyypillisiä verkkoja ovat paikallisverkot (LAN), kaupunkiverkot (MAN) ja laajaverkot (WAN), sekä datakeskus- ja pilviympäristöihin sijoittuvat verkot. Teknologioita ovat Ethernet (lähes kaikkien langallisten yhteyksien perusta), Wi‑Fi, kuituoptiikka sekä DSL- ja mobiilitekniikat (4G/5G). Tiedonsiirtoverkot perustuvat standardeihin ja protokolliin, kuten TCP/IP ja Ethernet- ja Wi‑Fi-standardeihin (esim. IEEE 802.3, IEEE 802.11).

Suorituskykyyn vaikuttavat kaistanleveys, viive, jitter ja pakettihäviö. Verkon hallinta ja turvallisuus, mukaan lukien salaus, autentikointi ja pääsynhallinta, ovat keskeisiä. Nykyverkot hyödyntävät ohjelmistopohjaista verkonhallintaa, virtualisointia ja pilvipalveluita, joita käytetään sekä suorituskyvyn parantamiseen että etäkäytön joustavuuden lisäämiseen. </s>