Tiedonsiirtonopeus

Tiedonsiirtonopeus tarkoittaa datan siirtämisen nopeutta kahden kohdan välillä ja ilmoitetaan yleensä bittien määränä sekunnissa. Yleisimmät yksiköt ovat bit/s (bps), kilobit/s (kbps), megabit/s (Mbps), gigabit/s (Gbps) ja terabit/s (Tbps). On tärkeää erottaa teoreettinen kapasiteetti (kaistanleveys) käytännön toteutettu siirtonopeus (throughput), sillä luvut voivat poiketa toisistaan johtuen protokollien ylikuormituksesta ja muista tekijöistä.

Siirtonopeuteen vaikuttavat sekä fyysisen linkin ominaisuudet että verkon ylemmän tason prosessit. Fyysisiin tekijöihin kuuluvat kaapelit, signaalin laatu, häiriöt ja käytetty modulaatio sekä kaistanleveys. Protokollien osalta huomioitavaa ovat pakettien otsikot, virheenkorjaus, uudelleenlähetykset sekä ruuhka, jotka voivat alentaa todellista läpivirtaa. Latenssi ja jitter vaikuttavat kokemukseen, vaikka ne eivät suoraan määritä bittimäärää per sekunti.

Mittaus ja standardit: Tiedonsiirtonopeutta mitataan usein todellisen datan siirtämisen kautta (throughput). Tutkimuksessa ja verkon suunnittelussa käytetään työkaluja kuten iperf tai nopeustestejä (Speedtest). Standardeina käytetään pääasiassa Ethernetiä (IEEE 802.3) sekä langattomia verkkoja (IEEE 802.11). Mobiiliverkoissa mitataan sekä teoreettista kapasiteettia että toteutunutta nopeutta 4G/5G-verkkojen mukaan.

Esimerkkejä: kotiverkossa 100 Mb/s–1 Gb/s laajakaistat sekä 2.4/5 GHz Wi-Fi -yhteydet voivat tarjota todellista nopeutta sadoista megabiteista useisiin gigabitteihin sekunnissa, kun olosuhteet ovat suotuisat. Tiedonsiirtonopeus on keskeinen mittari tietoliikenteessä ja näkyy suoraan käyttökokemukseen sekä järjestelmien kapasiteettiin.