Tiedonsiirtokapasiteetti

Tiedonsiirtokapasiteetti kuvaa, kuinka paljon dataa voidaan siirtää väylän, yhteyden tai laitejärjestelmän kautta tietyn ajan sisällä. Yksikkö on bittien per sekunti (bps); käytettyjä suurempia yksiköitä ovat kbps, Mbps, Gbps ja Tbps. Kapasiteetti voi viitata sekä teoreettiseen maksimikapasiteettiin (kaistanleveys) että todelliseen toteutuneeseen läpäisyyn (throughput). Teoreettinen kaistanleveys kertoo, kuinka paljon dataa väylä voisi siirtää ideaalitilanteessa, kun taas läpäisy huomioi käytännön ehtojen aiheuttamat rajoitteet.

Tehokevyydet ja erot: Kaistanleveys määrittää maksimikapasiteetin teknisten ominaisuuksien perusteella, kun taas läpäisy kuvaa käytännössä siirretyn datan määrää ajassa. Toteutunut suorituskyky riippuu protokollien overheadista, latenssista, pakettihäviöistä, ruuhkasta sekä laitteen signaalin laadusta ja infrastruktuurista, kuten valokuitu, kupari tai langattomat yhteydet.

Mittaaminen ja käsitteet: Tiedonsiirtokapasiteettia voidaan mitata testityökaluilla, kuten iPerf, ja tulokset esitetään usein Mbps- tai Gbps-lukemina. On tärkeää erottaa kaistanleveys (teoreettinen maksimi) ja läpäisy (todellinen toteutunut nopeus), jotta voidaan arvioida verkon suorituskyky käytännössä.

Esimerkkejä: koti-internetissä läpäisy on usein sadas- tai tuhansia Mbps, ja valokuituyhteydet voivat tarjota 1–10 Gbps per suunta. Yritys- ja datakeskusverkoissa kapasiteetti on usein useita Gbps–Tbps-luokkaa. Langattomissa 4G/5G-verkkojen teoreettiset luvut ovat Gbps-alueella, mutta todellinen läpäisy on usein pienempi.