Televisioeditointitekniikoihin

Televisioeditointitekniikoihin viitataan televisio-ohjelmien kuvan ja äänen järjestelyyn sekä tarinankerronnan rytmin luomiseen jälkituotantoprosessissa. Editointi muokkaa materiaalin aikajänteen, näkökulmat sekä katsojan kokemuksen järjestystä.

Keskeisiä kuvanleikkausmenetelmiä ovat perinteiset leikkaukset (cut), siirtymät (fade, dissolve, wipe) sekä jatkuvuusleikkaus. Montage-tekniikalla voidaan tiivistää tai yhdistää kohtauksia uuden merkityksen aikaansaamiseksi. Käytetään myös jump cut -leikkauksia sekä ääni- ja kuvatäytteisiä siirtoja kuten J-cut ja L-cut.

Äänipuolella korostuvat dialogi, taustamelu, foley ja äänisuunnittelu, jotka tukevat kuvan rytmiä ja tilantuntua. Visuaalisessa editoinnissa käytetään värimäärittelyä (color grading), grafiikkaa ja visuaalisia tehosteita sekä chroma key -tekniikkaa greenscreenin kanssa.

Työprosessi sisältää materiaalien organisoinnin, rough cutin, fine cutin ja picture lockin, sekä jälkimmäiset äänitykset, miksausten ja lopullisen masteroinnin. Yleisimmät työkalut ovat non-linear editing -järjestelmät (NLE) kuten Avid Media Composer, Adobe Premiere Pro ja Final Cut Pro. Lisäksi käytetään monikameratuotantoa ja lisägrafiikkaa; digitaalisessa aikakaudessa tuotanto on nopeaa ja helposti jaettavaa.

Käytännössä televisioeditointi kattaa sekä fiktiivisen ohjelmatarinan että uutistuotannon sekä mainossisällöt. Nykyään etätyö- ja pilviteknologiat mahdollistavat nopean yhteistyön, automatisoidun arkistoinnin sekä globaalin jakelun.