Tavallisuutta

Tavallisuutta tarkoittaa yleisyyden ja arkipäiväisyyden laatua: sitä, mikä kuuluu jokapäiväiseen elämään ilman suurta poikkeuksellisuutta. Tavallisuus voi viitata sekä ilmiöön että kokemukseen, jossa elämä tuntuu tavanomaiselta ja normaalilta.

Sana muodostuu adjektiivista tavallinen sekä -isuus-sufiksista, ja sen vastakohtia ovat erikoisuus ja poikkeuksellisuus. Arkipäiväisyys ja arki ovat läheisiä käsitteitä; tavallisuus liittyy usein toistuviin rutiineihin, käytäntöihin, sosiaalisiin normeihin ja yhteisön odotuksiin.

Sosiologiassa tavallisuus nähdään perustana yhteiselämälle: se ilmenee arjen rituaaleissa, työn ja perhe-elämän käytännöissä sekä tavaroiden ja tilojen järjestyksessä. Kirjallisuudessa ja visuaalisessa taiteessa tavallisuutta voidaan tarkastella sekä kuvailevasti että kritiikillä: tekijät voivat tunnistaa arkipäiväisen todellisuuden sekä löytää siitä merkityksiä, iloa tai haasteita.

Keskustelu tavallisuudesta liittyy myös arvoihin. Toisaalta tavallisuus voidaan nähdä hyvänä perusta identiteetille ja mielekkäälle elämäntunnistukselle; toisaalta se saattaa kätkeä helposti monimutkaisia kokemuksia ja epäkohtia. Yleisesti ottaen tavallisuus ei ole passiivinen tila vaan keskeinen kenttä, jossa ihmiset tulkitsevat, rakentavat ja välittävät yhteisöllisyyttä arjen kautta.