Tartuntavoimaa

Tartuntavoima tarkoittaa kahden rajapinnassa olevan pinnan välillä vaikuttavaa voimaa, jolla ne pitävät toisensa kiinni. Termiä käytetään laajalti sekä inhimillisen että teknisen kontekstin yhteydessä kuvaamaan adhesiota, tartuntaa tai sitoutumista pintojen välillä. Tartuntavoima muodostuu useista vuorovaikutuksista, kuten fysikaalisista (van der Waals -voimat, kapillaariset voimat) sekä kemiallisista sidoksista (kovalenttiset ja muut kemialliset sidokset). Biologiassa tartuntavoima viittaa usein solujen ja mikrokokonaisuuksien välisten kiinnittymisen voimakkuuteen (esimerkiksi soluvälinen adhesio ja soluväliaineen kiinnitys).

Tartuntavoiman mittaaminen ja ilmaiseminen riippuvat testistä ja sovelluksesta. Yleisiä mittauksia ovat pull-off- ja vetotestit sekä venytys- ja leikkaustestit, joissa mitataan voima, joka on tarpeen erottamaan pinnat toisistaan. Tulokset ilmoitetaan usein kokonaisvoimana (Newton) tai perusaiheuttuna jonkin pinta-alueen mukaan (Newtonit per neliömetri tai N/m). Tulkinnassa huomioidaan testin geometria, kontaktialueen koko ja olosuhteet, kuten lämpötila ja kosteus.

Tartuntavoima on herkkä sekä pintojen kemialliselle että fysikaaliselle tilalle. Pinta- ja materiaalisovitus, puhdistus ja esikäsittely sekä käytettävät lisäaineet vaikuttavat siihen, kuinka suuri tartuntavoima muodostuu. Sitä voidaan tehostaa käyttämällä primer-lisäaineita, pintakäsittelyjä tai rakenteellisia suunnitteluratkaisuja, sekä optimoimalla liima-aineen tai pintamateriaalin ominaisuuksia.

Tartuntavoimaa tarkastellaan monipuolisesti seuraamalla esimerkiksi adhesi matematisa, materiaalitutkimuksia, bio- ja lääketieteellistä kiinnittymistä sekä elektronisissa ja vaativissa teollisissa sovelluksissa. See also: adhesion, surface energy, interfacial interactions, adhesive testing.