Tartuntariskit

Tartuntariskit ovat infektiivisten tautien tarttumisen todennäköisyyden sekä altistumisen mahdollisuuden mitta yksilön tai väestön tasolla. Ne koskevat sekä terveydenhuollon että yhteiskunnan muita alueita, kuten työpaikkoja ja koteja. Tärkeitä ovat sekä taudinaiheuttajan ominaisuudet että ympäristötekijät.

Tartuntareittejä on useita: suora kontakti, pisaratartunta, ilmateitse (aerosolit), sekä veren tai muiden eritteiden välityksellä tapahtuvat reitit. Vektorivälitteiset tartunnat kuuluvat myös mahdollisuuksiin. Tartuntariskin suuruuteen vaikuttavat patogeenin tartuttavuus, isäntäenomaiset vastustuskyky, sekä ympäristötekijät kuten ilmanvaihto, tilan koko ja hygienia.

Riskinarvioinnissa arvioidaan sekä todennäköisyyttä että vaikutuksia. Käytettyjä menetelmiä ovat riskimatriisit, epidemia-aineistojen analyysi sekä kontakti- ja valvontatiedot. Tulokset ohjaavat ehkäisytoimia ja resurssien kohdentamista.

Ehkäisy ja hallinta perustuvat perusvarotoimiin (käsihygienia, asianmukaiset suojavarusteet, puhdistus ja desinfektio) sekä ilmanvaihdon parantamiseen, eristykseen, rokotuksiin ja rokotuskattavuuden ylläpitämiseen riskialueilla. Tiedonvaihto ja valvonta ovat keskeisiä sekä paikkakunnallisella että kansainvälisellä tasolla.

Kansainväliset ja kansalliset ohjeet, kuten WHO:n, ECDC:n ja THL:n suositukset, antavat suuntaviivat tartuntariskien hallintaan.

---