Tartuntapinta

Tartuntapinta on pintayksikköä kuvaava termi, joka tarkoittaa sitä rajapintaa, johon jokin ainemateriaali, olio tai mikro-organismi tarttuu tai sitoutuu. Se voi olla koheesinen tartunta toiseen materiaaliin, kuten liimattavan kappaleen pinta, tai biologinen pinta, kuten kudos- tai epiteelipinta, johon bakteerit, virukset tai solut kiinnittyvät. Tartuntapinta kattaa sekä adheesio- että kolonisaatioprosessit ja se voi vaikuttaa sekä materiaalin toimivuuteen että biologiseen reaktioon.

Materiaali- ja rakennusalalla tartuntapinta viittaa pintaan, johon liima, maali, pinnoite tai tämäntyyppinen kerros tarttuu. Tarttuvuuteen vaikuttavat pinnan kemialliset ominaisuudet (surface energy, funktionaaliset ryhmät), topografia ja puhtaus sekä ympäristön olosuhteet kuten kosteus ja lämpö. Pintojen esikäsittely, kuten puhdistus, hionta, plasmapesut ja kemiallinen muokkaus, parantaa tartuntapintaa ja vaikuttaa liiman tai pinnoitteen menestykseen.

Biologiassa tartuntapinta viittaa usein siihen vastaanottavaan pintaan, johon mikro-organismit tarttuvat ja alkoivat biofilmin muodostumisen tai infektion. Tämä voi olla elävän organismin kudos-, autouri- tai mikrovakopinta sekä lääketieteellisten implanttien ympäristö. Tartuntapinnan ominaisuudet, kuten hydrophilisyys, runsas proteiinin adsorptio ja nanorakenteet, vaikuttavat kiinnittymiseen ja siten hoidon tai implantoinnin tuloksiin. Vastaavasti tartuntapintojen suunnittelussa ja hyödyntämisessä pyritään hallitsemaan adhesion sekä ehkäisemään haitallista bakteerien kiinnittymistä.

Tartuntapinnan arviointi ja hallinta yhdistävät mittaustekniikat kuten kontaktin kulman mittaukset, pinnanenergian arvioinnin, pintahionnannot ja adheesiotestit. Näitä tietoja hyödynnetään sekä turvallisuuden että suorituskyvyn optimoimisessa, oli kyse sitten liimoista, pinnoitteista tai lääketieteellisistä implantteista.