Tartuntakyvyn

Tartuntakyvyn käsite kuvaa patogeenin kykyä tartuttaa toisiin yksilöihin. Se on keskeinen tekijä tartuntatautien leviämisessä ja vaikuttaa sekä yksilöiden että väestön terveyteen kohdistuviin riskeihin. Tartuntakyvyn taustalla ovat patogeenin biologiset ominaisuudet, isäntään kohdistuva immuunivaste sekä ympäristötekijät, kuten tilan ilmanvaihto ja ihmisten käyttäytyminen.

Levittäminen tapahtuu useita reittejä pitkin: ilmateitse (aerosolit ja pienet pisarat), pisaratartunta sekä suorat kontaktit ja kontaktiin liittyvä fomite-tartunta. Joissakin taudeissa leviämisen mahdollisuus voi ulottua myös vektorien välityksellä. Tartuntakyvyyden ilmeneminen voi倒 olla sekä oireisena että oireettomana aikana.

Tartuntakyvyn määrään vaikuttavat sekä patogeenin ominaisuudet (infektiivinen annos, ympäristön stabiilisuus) että isäntien ominaisuudet (ikä, immuunijärjestelmän tila) sekä ympäristötekijät (ilmanvaihto, ruuhkaiset tilat). Ymmärrys näistä tekijöistä auttaa arvioimaan tartuntariskiä ja ohjaamaan toimenpiteitä.

Tartuntakyvyn mittareita ovat perusreproduktiokerroin R0 sekä ajan kuluessa vaihtuva Rt, joka kuvaa nykyistä tartuntakykyä väestössä ottaen huomioon immunisaation ja käytössä olevat toimenpiteet.

Ehkäisy ja hallinta perustuvat rokotuksiin, käsihygieniaan, hengityssuojaimiin, parempaan ilmanvaihtoon, eristämiseen sekä kontaktin jäljittämiseen. Tiedon levittäminen riskien ymmärtämiseksi tukee näiden toimenpiteiden tehokkuutta.