Tarttuvuus

Tarttuvuus on termi, jolla kuvataan aineen tai materiaalin kykyä tarttua toiseen pintaan tai jäädä kiinni alustaansa. Se kattaa sekä lyhytaikaisen tarttumisen, kuten tackiksi kutsuttua ilmiötä, että pitkäaikaisen adheesion eli sidoksen, jonka vuoksi kaksi pintaa pysyvät yhdessä. Käytetty käytännössä monilla aloilla, kuten liima- ja päällysteteollisuudessa, tekstiilissä, pakkausmateriaalien käyttäjävetoisissa sovelluksissa sekä lääketieteellisissä laitteissa ja lääke- sekä kosmetiikkateollisuudessa.

Tarttuvuuteen vaikuttavat tekijät ovat moninaisia. Pintojen kemiasta ja pinnan energiasta riippuvat kiinnittymisen voimakkuudet sekä liukoisuus- ja vanhenemisreaktiot. Pintakäsittely, puhtaus, epäpuhtaudet, kosteuden ja lämpötilan vaihtelut sekä aika vaikuttavat tarttuvuuden kehitykseen. Lisäksi materiaalejen koostumus, kuten kovuus, viskositeetti sekä viskoelastiset ominaisuudet, sekä liiman tai pinnoitteen ominaisuudet, määrittävät tarttumisen luonnetta.

Mittaaminen ja standardit vaihtelevat sovelluksen mukaan. Tavallisia menetelmiä ovat peeli- tai vetotestit adheesiopaksuuden ja tarttumisen voimakkuuden mittaamiseen sekä tack-testit lyhytaikaisen tarttuvuuden arvioimiseksi. Kansainväliset standardit ja ohjeistukset kuvaavat testin valmistelun, tulkinnan ja toistettavuuden vaatimuksia, mutta käytännöt räätälöidään usein kyseessä olevan tuotteen ja käyttöpaneelin mukaan.

Sovelluksissa tarttuvuudella on usein kaksisuuntaiset vaatimukset. Riittävä tarttuvuus varmistaa tuotteen turvallisen ja kestävän käytön, mutta liian kova tarttuvuus voi häiritä irrotettavuutta tai uudelleenkäyttöä. Valinnat ovat tasapainoilua ominaisuuksien, ympäristöolosuhteiden ja kustannusten välillä.