Tarkoitussanan

Tarkoitussana on kieliopillinen termi, jota käytetään kuvaamaan sanoja, joiden pääasiallinen tehtävä on ilmaista kieliopillisia suhteita ja lauseen rakennetta, ei niinkään konkreettista sisältöä. Tarkoitussanan tehtävä on tukea ja jäsentää lauseen rakennetta sekä helpottaa merkityksen rakentumista suhteessa muihin sanoihin.

Termi tulee sanoista tarkoitus ja sana, ja sitä käytetään erityisesti kieliopillisessa luokituksessa. Tarkoitussanat voivat esiintyä eri sanaluokkien sisällä, mutta niiden yhteinen piirre on funktio: ne ilmaisevat suhteita, järjestystä, aikamuotoa, negationia ja mahdollisesti keskustelun suuntaa tai fokusta. Niiden rooli on antaa lauseelle rakenne ja liittää sisältö sanat toisiinsa.

Yleisiä tarkoitussanoja ovat konjunktiot (esim. ja, tai, mutta), pronominien ja demonstratiivien ryhmä sekä partikkelit sekä tietyt modaaliset sanat. Joissain kielissä tarkoitussanoihin saatetaan luetella myös adpositionaalisia ilmauksia tai postpositioita, jotka ilmentävät suhdetta paikkaan, aikaan tai tarkoitukseen. Näillä sanoilla ei ole merkittävästi omaa kuvaa, vaan ne viestivät lauseen suhteista ja funktioista.

Kielentutkimuksessa tarkoitussanoja tarkastellaan usein niiden funktion näkökulmasta: millaisia kieliopillisia suhteita ne ilmaisevat ja miten ne vaikuttavat lauseen merkitykseen. Oppikirjoissa ja kieliopissa ne auttavat erottamaan sisältö- ja rakenne-sanoja sekä havainnollistamaan, miten merkitykset rakentuvat.

Tarkoitussanaa käsitellään hieman eri tavoin kielestä riippuen, mutta perusidea on sama: ne tarjoavat lauseeseen rakennetta ja yhteyksiä ilman, että niillä on itsessään kuvattavaa sisältöä.

---