Tarinankuljetukset

Tarinankuljetukset, suomeksi narrative transportation, ovat psykologinen ilmiö, jossa katsoja tai lukija uppoutuu vahvasti kertomukseen niin, että huomio, mielikuvitus ja tunteet siirtyvät tarinan maailmaan. Tutkimuksessa tämä tila nähdään osana narratiivin kantamaa kokemusta, jonka seurauksena voi syntyä empatiaa hahmoja kohtaan, kieltäytyminen vastalauseista ja myönteinen vaikutus viestin omaksumiseen. Alkuperäinen käsite syntyi Narrative Transportation Theory -mallista, joka yhdistää kognitiivisen ja emotionaalisen sitoutumisen.

Tarinankuljetukset syntyvät, kun kertomuksen tapahtumat, henkilöhahmot ja asetelmat herättävät voimakasta mielikuvitusta, jolloin katsoja tai lukija kokee olevansa mukana tarinassa ja asioita pohditaan aidoimmin. Tämä voi lisätä myötätuntoa, vähentää kyseenalaistamista ja vahvistaa viestin omaksumista. Tekijöitä ovat tarinan sujuvuus, uskottavuus, henkilöhahmoihin samastuminen sekä tunnetason vetovoima ja kognitiivinen ponnistus.

Tarinankuljetuksia mitataan tutkimuksessa erilaisten mittareiden avulla, kuten Transportation Scale -mittareilla, jotka arvioivat huomiota, immersion, mielikuvitusta ja emotionaalista sitoutuneisuutta. Tarinat tarkastellaan monissa konteksteissa, kuten markkinoinnissa, terveysviestinnässä, koulutuksessa ja julkisessa vaikuttamisessa, joissa kertomukset voivat parantaa muistamista ja asennemuutosta.

Tulokset vaihtelevat yksilöllisesti ja kulttuurillisesti. Kaikkien narratiivien vaikutus ei ole pysyvä tai suurin mahdollinen, ja vaikutukset voivat riippua vastaanottajan motivaatiosta sekä tarinan ja viestin yhteensopivuudesta.